HP#6 ELOKUU 2002

Annelie Walaberg

(niin, nuo välitunnit... en ole aivan varma kaikista, että millä välitunnilla ne tapahtuivat.. ankaran muistelun jälkeen ne toivottavasti ovat oikein)

Annelien lukuvuosi oli alkanut huonosti, sillä hänen ihastumisensa Krumiin kolmivelhoturnajaisten aikana oli johtanut hänet tilanteeseen, jossa Durmstrangin entinen rehtori Igor Irkoroff oli raiskannut hänet. Irkoroff sai tytön uskomaan, että Annelie itse oli oikeastaan syypää tilanteeseen omalla käytöksellään. Entinen iloinen ja puhelias huispausfani muuttui masentuneeksi ja hiljaiseksi.

Uusi päivä Tylypahkassa alkoi vapaatunnilla, jonka ajalle oli järjestetty kaksintaistelukurssi. Luokkatovereidensa perässä Annelie lähti opettelemaan joskus kenties tarpeellisia loitsuja, mutta olisi silti mieluummin jäänyt tupaansa. Aina oli mahdollisuus, että Igor olisi jossain lähettyvillä - sitä hän ei välttämättä kestäisi.

Kaksintaisteluopettajan opetus ei kiinnostanut, mutta siitä huolimatta Annelie oppi Karkotaseet! - loitsun. Annelie ei kiinnittänyt huomiota edes silloin, kun opettaja tappoi anteeksiantamattomalla kirouksella kärpäsen.

Annelien ystävät huomasivat, että tytössä on jotain outoa ja he alkoivat utelemaan mikä on vialla. Vakuuttuneena siitä, että he kuitenkin vain syyttäisivät tapahtuneesta häntä ja pitäisivät häntä saastuneena, ei hän kertonut heille mitään yrittäen vakuutella kaiken olevan hyvin (ilmiselvästikin onnistumatta siinä lainkaan).

Liemitunnille saavuttiin varsin aikaisin ja mietittiin koulun tapahtumia. Annelie ei pahemmin keskusteluun osallistunut, vaan tyytyi sivustakatsojaksi silloinkin, kun Rohkelikkojen hupailijat Fred ja George Weasley saapuivat odottamaan tunnin alkua. Kalkaros itse saapui hieman myöhässä ja pitäessään nimenhuutoa ei hän reagoinut lainkaan Annelien hentoon ääneen, vaan merkitsi tytön poissaolevaksi. Kalkaros oli myös ainoa opettaja, joka pakotti Annelien laskemaan huppunsa alas tunnin aikana. Loppu tunnissa, kun enää Korpinkynnet olivat paikalla, kuului luokkahuoneessa pariin otteeseen juoksuaskelia. Kaikki olivat ihmeissään ja peloissaan. (Okei.. meilläkin oli näkymättömyys loitsu.. joten miksi me ei muka osattu epäillä näkymätöntä ihmistä? hmm... ei vain tultu ilm. ajatelleeksi.)

Fred ja George kiinnittivät Kalkaroksen selkään lapun hupaisalla tekstillä, mutta Annelie ei viitsinyt enää hymyillä. Miten hänen tilanteessaan enää mikään jaksaisi naurattaa? Rohkelikot olivat ilmeisesti hieman hämillään tästä. Matkalla takaisin liemiluokkaan kenttätyöskentelyn jälkeen huomauttivat eräät Luihuiset lapusta Kalkarokselle, minkä seurauksena Rohkelikot lähetettiin opettajanhuoneeseen.

Välitunnilla ystävien utelu jatkui, mutta Annelie ei edelleenkään suostunut kertomaan mitään. Loitsutunti oli seuraavana. Lipetit opetti tarpeellisia loitsuja kuten Hiljustus! (jota Annelie ei oppinut, luultavimmin kiinnostuksen puutteen vuoksi), Melutus! sekä Tainnutu!. Turhaannuksissaan Annelie piirteli pergamentilleen kuvia kuolevasta Igorista, eikä ollut kauhean huolellinen niiden kätkemisessä. Ivana näki kuvan ja otti asian esille seuraavalla välitunnilla korpinkynsien tuvassa. Annelie varoitti ystäviään Igorista, mutta ei suostunut kertomaan mitään muuta. Oli aina mahdollisuus, että Igor saisi kuulla, vaikka hän kertoisikin ainoastaan ystävilleen ja silloin tapahtuisi jotain kauheaa.

Muodonmuutostunnilla McGarmiwa oli tavallisen asiallinen, mutta pisteitä tältä ei Annelien kummastukseksi herunut, vaikka hän onnistui muutamaan vierustoverinsa hiireksi heti ensimmäisellä yrittämällä. Kauaa hän ei kuitenkaan jaksanut asiaa pohtia.

Välitunnilla oli jälleen juorujen vuoro tuvassa, josta lähdettiin pian seuraavalle tunnille. Taikaeläinten hoito oli tylsää, mutta se toisaalta myös mahdollisti omissa ajatuksissaan olon, kunnes opettaja antoi heille kokeen tehtäväksi, minkä jälkeen sai lähteä luokasta. Annelien tarkoituksena oli lähteä jonnekin yksin mietiskelemään pitäisikö hänen kertoa ystävilleen vai ei. Hän pelkäsi liikaa, että hekin syyttäisivät häntä tapahtuneesta. Hän itse ainakin syytti osittain itseään.

Ivana lähti tunnilta hänen peräänsä ja he kohtasivat matkalla erään Puuskupuhtytön, joka halusi puhua Annelien kanssa.

(Ja tässä välissä oli off-game ruokatauko)

Tyttö aloitti kertomuksensa, että hän oli nähnyt jotain eräänä iltana tullessaan kasvihuoneelta. Silloin Annelie veti hänet sivummalle ja kuunteli koko tarinan. Tyttö oli ilmeisesti nähnyt hänen raiskauksensa. Kiellettyään ehdottomasti tätä kertomasta kenellekään, lähti Annelie ystäviensä kanssa tupaansa. Siellä hän kuuli ilokseen, että Igor oli vangittu, mutta saman tien perään, että tämä oli jälleen vapaana. Kauhistuneena Annelie lähti taikuuden historian tunnille.

Välitunti ei ollut vielä loppunut, joten he joutuivat odottamaan. Uudesta TH - opettajasta oli kuulunut mitä ihmeellisimpiä juoruja ja he myös ihmettelivät, miksi opettaja ei rankaissut erästä Luihuista mitenkään, joka käytti toveriinsa Satutus! - loitsua. Mielialat opettajan saapuessa olivat siis hieman sekavat.

Tunti ei jaksanut kiinnostaa, joten Annelie oikeastaan vain tutki laukkunsa sisältöä ja hypisteli viittaansaa tunnin ajan ja odotti poispääsyä. Tunnin loputtua tuli yllätyksenä opettajan pyyntö jäädä hieman juttelemaan. Peloissaan Annelie jäi miettien syyttikö Igor häntä mahdollisesti jostain. Opettaja kuitenkin oli myös vain huolissaan hänen nykyisestä olemuksestaan ja Annelie joutui vakuuttelemaan jälleen, että oli aivan kunnossa ja kertoi ystäviensä auttavan, jos tarvetta joskus ilmenisi.

Välitunnilla Annelie oli jälleen ystäviensä kanssa tuvassaan, jolloin hän oli vähälle kertoa Igorin tekosista ystävilleen, kun nuorempi Korpinkynsi Stephen tuli sisälle (en muista varmasti, tuliko Stephen tässä välissä vai oliko se jo muodonmuutostunnin jälkeen.. olen melko varma, että se oli tässä välissä. korjatkaa, jos olen väärässä), jolloin Annelie sulki visusti suunsa. Vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen kerrottiin joitain liikkeellä olevia huhuja, mutta Annelie vain halusi seuraavalle tunnille, jotteivät muut jälleen alkaisi udella häneltä mitään.

Seuraava tunti oli ennustusta. Opettaja kertoi, että hänen kenties pitäisi varoittaa Irkoroffia tulevista vaaroista, mikä sai Annelien viimeistään vakuuttuneeksi, että Punurmio ei tiedä mistään mitään. Tokihan opettaja olisi muutoin nähnyt kristallipallosta hänen raiskauksensa ja tehnyt asialle jotain. Annelie myös ilmaisi mielipiteensä muille varsin selvästi.

Välitunnilla pohdittiin jälleen kaikkea, kun alkoi kuulumaan outoja huhuja Luihuisten bileistä Korpinkynsien tuvassa. He päättivät mennä katsomaan tupaansa ja Annelie järkyttyi nähdessään Irkoroffin istumassa heidän tupansa ovella; hän perääntyi nopeasti ystäviensä taakse. Annelielle ja hänen ystävilleen kerrottiin, ettei tupaan pääse ja heitä kehotettiin lähtemään. Myöskin tunnit oli ilmeisesti peruttu.

Nurkan takana Annelie viimeinkin kertoi mitä hänelle oli tapahtunut, huolimatta siitä, että hänen ystävänsä mahdollisesti alkaisivat inhoamaan häntä ja syyllistäisivät. Heidän reaktionsa oli Annelielle kuitenkin ilon aihe, sille he olivat kaikki hänen puolellaan. Hysteerisissä aivoissa alkoi kyteä ajatus kostosta. He palasivat tupansa oviaukolle, mutta Irkoroffia ei enää näkynyt. Kalkaros tuli utelemaan, mitä he tekivät siinä ulkopuolella ja he kertoivat vain haluavansa tupaansa, jolloin Kalkaros kertoi Korpinkynsien tuvan olevan nykyään opettajien kahvihuoneena. Hämillään Annelie jäi pohtimaan miten nyt voisi kostaa Igorille, jolloin hän halusi jäädä väijymään oviaukolle, josko mies mahdollisesti tulisi ulos.

Ensimmäinen ulostulija oli kuitenkin jälleen Kalkaros, joka ei pitänyt lainkaan heidän lorvailustaan ulkopuolella. Annelie sai kysyttyä, koska Igor tulisi pois tuvasta, mihin Kalkaros vastasi, että tuskin vähään aikaan. Annelien kerrottua, että tällä olisi miehelle asiaa oli hänen mentävä sisälle asiansa kertomaan. Tuvassa oli hämärää ja Kalkaros kulki Annelientakana. Kalkaros kertoi Annelien haluavan sanoa jotain. Samalla hetkellä Annelie huomasi olevansa juuri Igor Irkoroffin vierellä, jolloin hän joutui paniikkiin ja ryntäsi ulos sanomatta sanaakaan. Annelien matka kuitenkin loppui lyhyeen, sillä hänet pysäytettiin loitsulla.

Igor tuotiin ulos Annelien eteen, mutta hän ei edelleenkään suostunut sanomaan mitään. Ehdotettiin takaisin tupaan menemistä, jolloin Annelie tokaisi sarkastisesti sen olevan opettajien kahvihuoneena, jolloin Lupin ja eräs toinen lähtivät saattamaan Annelieta ja Igoria opettajien huoneeseen. Matkanvarrella kuitenkin toinen saattajista joutui lähtemään muualle ja Lupin oli yksin Annelien ja Igorin kanssa. Annelie yritti udella Lupinilta, josko Igor olisi jo tehnyt jotain, josta tämä joutuisi Azkabaniin, jotta hänen ei tarvitsisi kertoa tapahtuneesta lainkaan. Miestä kohden asetetutsyytteet kuitenkin vaikuttivat varsin heikoilta.

Opettajanhuoneessa Annelie ei voinut katsoa Igoria kohden, vaan käänsi tälle selkänsä ja kertoi Lupinille hiljaisella äänellä, mitä Igor oli hänelle tehnyt. Lupin kysyi Igorilta vastausta syytteisiin, ja tämä tietenkin kielsi kaiken. Annelie meni hieman sekaisin ja kutsui Igoria valehtelijaksi ja osoitti tätä taikasauvalla huutaen Tainnutu! (okei... tämä ei oikeasti olisi toiminut Igoria kohden, sillä hän oli korkeammalla tasolla, mutta en muistanut sitä, eikä ilm. hänkään.) ja juoksi karkuun, mutta matka lopetettiin jälleen lyhyeen erään opettajan toimesta.

Lupin herpaannutti Igorin ja laittoi tämän jalkalukkoon. Hän ei kuitenkaan muistanut ottaa tältä pois taikasauvaa, joten Igor vapautti itsensä ja näkymättömänä karkasi sillä välin, kun Annelien toimia tutkittiin. Toinen opettaja vapautti hänet loitsunalasta, mutta toinen lukitsi hänet jälleen paikoilleen. Lupin kertoi muille Annelien raiskauksesta, jolloin Annelie raivostuneena huusi, ettei sitä tarvitse kaikille kertoa.

Annelie vapautettiin paikoiltaan tämän luvatessa olla karkaamatta ja johdettiin opettajanhuoneeseen takaisin lepäämään. Vauhkomieli haettiin paikalle etsimään Igoria, joka pian löytyikin. Annelie istui nurkassa kuunnellen miehen kuulusteluja, joissa Igor kertoi totuusloitsun alla, ettei ollut tehnyt mitään mitä Annelie ei olisi halunnut. Itkuun purskahtamaisillaan Annelie kuunteli kaikkea, mitä opettajat puhuivat ja lopulta häneltäkin kysyttiin suostuisiko hän totuusloitsuun, mihin hän antoi mielellään luvan. Annelie pelkäsi, ettei kukaan uskoisi häntä muuten. Totuusloitsun alla hän sitten kertoi Igor Irkoroffin tehneen hänelle jotain vastoin hänen tahtoaan.

Puuskupuhtyttö, joka oli kaiken nähnyt haettiin erään toisen Puuskupuhin sanojen seurauksena paikalle. Igor oli kuulemma raiskannut toisenkin tytön Tylypahkassa. Tyttö ei olisi kertonut mitään vedoten lupaukseensa olla kertomatta, mutta Annelie antoi tälle nyökkäyksellään luvan, sillä kaikkihan tiesivät jo muutenkin.

Lopun aikaa Annelie istui nurkassa kuunnellen opettajien välienselvittelyjä toistensa kanssa ja mietintöjä siitä, mitä Irkoroffille tehtäisiin. Siinä nyhjätessään hän onnistui katkaisemaan taikasauvansakin.

Fleur Delacour

Varoituksen sana: en omista muistia, joka rekisteröisi tapahtumat aikajärjestyksessä. Olen myös hukannut lapun, jolla ne olivat aikajärjestyksessä. Tämä on siis sekava, eikä missään nimessä järjestyksessä:)

Fleurin aamu alkoi mukavasti viidesluokkalaisten tunnilla, jossa oli mukana epäkohteliaita Luihuisia, rohkelikkoja ja korpinkynsiä. Luihuiset saapuivat liian paljon myöhässä, joten Fleur otti heiltä muutaman pisteen pois. Sitten tunnille tuotiin uusi oppilas, Lestrang. Ja sitten se rasittava Narcissa Malfoy tuli paikalle pomppimaan jonkun pehmolelunallen kanssa. Fleurin hermot todella menivät siihen kamalaan naiseen. Lopputunnista kitkettiin menninkäisiä, Luihuiset kieltäytyivät osallistumasta tähän aktiviteettiin. Koska heillä selvästi oli jotakin Fleuria vastaan, heiltä lähti taas muutama piste pois. Tunnin jälkeen Fleur oli varsin huonolla tuulella. Suuttumusta hän purki jossakin pelin vaiheessa kertomalla Lawenderille juoruja mm. Kalkaroksesta ja Daphnisista. Seuraavalla tunnillakin oli luihuisia, jotka eivät myöskään käyttäytyneet. Ja se rasittava tyttö, Juliette (? kirjoitusasu) Ja taas tapeltiin menninkäisten kitkemisestä.

Välitunneilla ja hypäreillä Fleur jatkoi juorujen kertomista. Kalkaros kuolonsyöjä, Daphnis on tullut jotenkin väärillä keinoilla kouluun, (ei muista, jotain muutakin) Selaginella Seidaan oli tarkoitus yrittää ystävystyä, mutta hänhän keskusteli Kalkaroksen kanssa vaikka kuinka pitkään ja suhtautui tähän muutenkin myönteisesti-eihän sellaisen kanssa voinut mitään yhteistyötä yrittääkään.

Jossakin välissä Fleur oli menossa katsomaan kuitenkin kaksintaistelun opetusta, kun hänet laitettiin kuljettamaan Juliette Pomfreyn luo. Irkoroff kuitenkin kiltisti käytti Fleuriin unohtaos-loitsua ja Fleur kävei opettainhuoneeseen keittämään kahvia. Seida kuitenkin teki Fleuriin muistaos loitsun.

Ennen ruokataukoa oli vielä seiskojen tunti korpinkynsille, jossa istui yksi oppilas joka vain nukkui. Loukkaavaa, olisihan hänenkin pitänyt kuunnella Fleuria---

(ruokatauko)

Ruokatauon jälkeen jatkettiin oppitunteja. Fleur kertoi juoruja nyt myös oppitunneilla, koska kukaan ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota häneen. Mitä nyt Lipetit oli jossain välissä kehunut Fleurin viittaa, mutta sehän onvain typerä vaatekappale. Siriuskin kulki koko ajan niiden kahden aurorin kanssa, sen typerän Simoomin ja kauhean Vauhkomielen, jotka tulivat jossain välissä kyselemään, että oliko Fleur ihan varma, että Irkoroff todella oli loitsinut hänet! Siriusta onnistuin vain kiittämään kovasti siitä, että hän todellakin oli yksin huolehtinut koko koulun turvallisuudesta.

Ja sitten Fleur tunnuttiin unohtavan kokonaan, hänet häädettiin kaksi kertaa opettajainhuoneesta, kun kaikki muut opettaja tulivat sinne. Fleur oli todella vihainen ja kävi lähettämässä pöllön Ranskaan Madam Maxinelle, jotta tämä ottaisi hänet töihin. Eiväthän häntä todella kiinnostaneet, mitä opettajat siellä puhuivat, mutta oli hävytöntä sulkea hänet ulkopuolella---

Oppilaatkin olivat unohtaneet Fleurin, he eivät ilmaantuneet tunneille, joita ei kylläkään ilmeisesti pidetty-Mistäpä Fleur olisi sen tietänyt, kukaan hänelle halunnut puhua.

Fleur keskusteli siinä sitten Sibyllan kanssa, joka ihmeellisesti kykeni ennustamaan tulevia asioita.

Ja sitten suuren määrän turhautuneisuutta jälkeen kuului huuto peli seis. Kiitos kaunis, oli varmasti oikein hyvä peli:)

Hannah Abbot

Aloitan surkuttelemalla sitä, kuinka yksi pieni kirje olisi edesauttanut Hannah Abbottin elämän täydellistymistä. Hei! Niin kuin Romeossa ja Juliassa. Melkein...

Selitän: Hannah oli toivottoman ihkuuntunut John Loikkoon, mutta viimeksi mainittu liikkui ja kuiskutteli epäilyttävän paljon Susan Bonesin kanssa. Viimein, varmistuttuaan siitä, että John saattaisi ehkä vastata hänen tunteisiinsa, Hannan kirjoitti kirjeen. "Tämä ei ole oikea aika eikä paikka", se alkoi. Eikä ollutkaan. Oppilaat sekä opettajat ryntäilivät pitkin Tylypahkaa, tuntien pitämistä ei voitu kuvitellakaan. Kukaan ei tiennyt tarkkaan, kuka oli raiskannutkenet ja kehen aurorit olivat kohdistaneet syyttävän sormensa. Mutta Hannah istui puun alla ja valutti paperille salaisisimmat ajatuksensa. Tuvan ilopillerinä tunnettu Hannah ei kuitenkaan saanut kerättyä tarvittavaa rohkeutta ojentaakseen kirjeen Johnille, vaan pyysi erästä välittämään sen. Kirje ei koskaan tullut perille.

Tämä kaikki tapahtui kuitenkin paaaaljon myöhemmin, joten suoritamme pienen loikan ajassa taaksepäin.

Ensimmäisellä tunnillaan, muodonmuutoksissa, Hannah onnistui loihtimaan Nevillelle hiirenkorvat, ja sai itsekin maistaa hiiren elämää; kaikkien hämmästykseksi, sillä Nevillen käsissä hän olisi voinut muuntautua miksi tahansa juotikkaaksi. Hannah kävi tapansa mukaan ylikierroksilla ja onnistui vaivoin hillitsemään hysteerisiä naurukohtauksiaan. "Yritähän rauhoittua liemitunneilla", John kuiskasi. Hannah ihan tosissaan yritti.

Hannah keimaili Johnille jatkuvasti, taisi yrittää vähän liikaakin. Tunneilla hän halusi loistaa tiedoillaan, karkottaakummituksia ja muuttaa onnistuneesti kiven vedeksi, luoden heti perään ylpeän katseen Johniin, ikään kuin varmistukseksi. Ja tosiaan... aivan kuin John olisi lämmennyt hänen yrityksilleen...

Hannah päätti hetken mielijohteesta osallistua kaksintaistelukerhoon. Luihuisten kommentti "kaksintaistelua Puuskupuhien kanssa?" sai Hannahin tuntemaan olonsa heti epämukavaksi. Onneksi hänellä oli parinaan John. Onneksi... tai epäonneksi, sillä karkotaseet-loitsua Hannah ei tuntunut oppivan, ei sitten millään. Hän jopa rukoili Johnia heittämään taikasauvansa välttyäkseen Luihuisten vinoilulta ja punoittavilta poskiltaan.

"Joistakin teistä ei ikinä tule hyvää kaksintaistelijaa..." oli tuo ankara neiti sanonut. Hannah oli tunnistanut itsensä heti tuosta lauseesta.

Esikko Isokärsämö oli Susaniin suuttuneena tarjoutunut kiristämään tätä, jotta hän jättäisi Johnin rauhaan. Ajatus tuntui kuitenkin Hannahista epäilyttävältä, eikä hän ollut varma sen tarpeellisuudesta; John aivan selvästi piti Susanista ja heillä näytti olevan hauskaa keskenään... ainakin heillä oli jokin yhteinen, huippusalainen suunnitelma... eivät he olisi sitä paljastaneet, vaikka Hannah olisikin yrittänyt udella. Hän yritti olla ajattelematta asiaa, mutta ajatteli sitä vielä enemmän ja päätyi murjottamaan autioon oleskeluhuoneeseen.

Sara Camenila, kakkosluokkalainen Puuskupuh, käyttäytyi Hannahin mielestä oudosti; vilkuili ympärilleen, vaihtoi välillä pari sanaa Luihuisten kanssa ja pysytteli muuten hiljaa. Hannah koki velvollisuudekseen auttaa nuorempaansa. Hän oli ensin suunnitellut puhuvansa Jaenette Daphnisille, tuvanjohtajalleen. Hän tuli kuitenkin toisiin aatoksiin historiantunnilla. Daphnis ei enää vaikuttanutkaan niin hyvältä vaihtoehdolta; hänen huuliltaan lipsahti liian moneen otteeseen "Voldemort" tai "kuraverinen", ja kysymykseen "Onko teidän lähipiirissänne ollut kuolonsyöjiä?" hän vastasi aloittamalla luennon 1600-luvun velhoista.

Sitäpaitsi John sanoi tunnin jälkeen "Tuvanjohtajamme on kuolonsyöjä".

Hannah päätyi kysymään Saralta itseltään. Tämä vastasi levottomuutensa johtuvan siitä, että hän tiesi jotakin, jota muut eivät tienneet. Pienen tivaamisen jälkeen Sara kertoi Puuskupuheille, että heidän tuvanjohtajansa todellakin oli kuolonsyöjä. Hän oli kuullut siihen viittaavaa keskustelua kirjastossa.

Liemitunnilla Hannahia kylmäsi nimenhuudossa.
-Abbott?
-Joo! Öh... kyllä... opettaja(?).
Kalkaros lähes murhasi pienen oppilaansa katseellaan. Hannah kuuli parin luihuisen matkivan "Joo! Öh... kyllä... OPETTAJA (?). Kaikkien onneksi liemitunti typistyi nimenhuutoon. Kalkaroksella oli muita kiireitä.

Hannah osallistui passiivisesti Puuskupuhien vallankumous-suunnitelmiin. "Muutetaan luihuiset hiiriksi." "Raiskataan ne kaikki." Hannah oli kaikessa mukana, vaikka ajatukset harhailivatkin vain Johnissa. Ja kaikkihan oli vain suunnittelua. Puheissaan Puuskupuhit olivat rohkeita ja kostonhaluisia. Mutta luihuisia oli liikaa. Ja oliko niiden pakko liikkua aina ryhmissä? Yksi saatiin vangituksi, mutta mitä sille sitten oltaisiin tehty? Ei se mokoma suostunut kertomaan mitään ratkaisevaa.

Ei, tässä ei ollut mitään järkeä. Vain yksi asia tuntui sillä hetkellä järkevältä. Hannah tarttui kynään ja alkoi purkaa ihkuuntumistaan pergamentille. Pergamentille, joka jäi erään taskuun. Oliko se unohdus? Tahallinen unohdus? Kyllähän John rakasti Hannahia.

Alastor Vauhkomielen kannalta:

Oli tietysti selvää, että kun Alastor ja Sirius valittivat toiminnan puutetta, he tekivät sen pilke silmässä. "Alkaa jo käydä melkein tylsäksi, ei juurikaan kuolemantapauksia". Seuraavalla hetkellä kun putoaa Alastorin niskaan luihuisten (?) heittämä nalle. Ilmiselvä murhayritys. Ja fataali teko, sillä se kinnitti auroreiden huomion täysin väärään kohteeseen heti pelin alussa. Narcissa Malfoyn vaadittua nallea takaisin itselleen oli aika käynnistää tutkimukset. Miksi Rouva Malfoy ei päästä poikansa nallea käsistään hetkeksikään? Eikö ole hieman epäilyttävää, että 15-vuotias poika tarvitsee unilelua 'keskittyäkseen'? Nallen salainen tehtävä - arvauksia: a) pommi b) muuten vain kirottu c) sisältää salaisen viestin tai pimeyden kapistuksia.

Nalle on napattava. Seuraamme näkymättöminä Narcissaa historiantunnille, mietimme pitäisikö värvätä Fred ja George Weasley kähveltämään Nuunukka. Moraalitonta. On selvittävä itse.

Rupesimme joutessamme miettimään Irkoroffia - mitä hittoa se rakki täällä koululla tekee? Pakoilee Tiedätte-kai-ketä, tietysti, mutta miksi ihmeessä Dumbledore olisi antanut sisäänpääsyluvan juuri hänelle?Seuraa keskustelua opettajainhuoneessa, Irkoroff juoksee ohi näkymättömänä. Vauhkomieli huomaa tämän. Alastor, Sirius ja Simoom lähtevät takaa-ajoon (miksi ihmeessä?), mutta Irkoroff pääsee pakoon. Miettimistä - a) miksi hän oli näkymätön? b) miksi hän juoksi meitä pakoon? c) mitä hän luulee meidän tietävän, eli mitä hän on tehnyt?

Narcissa Malfoyn huomion herpaantuessa sieppaa Alastor erinomaisen taitavasti Nuunukan, ja salakuljettaa tämän syrjäisempään paikkaan. Tuloksettomia tutkimuksia: ei kirouksia, ei mitään piilotettuna sisälle (viilsimme LEIKISTI nallen mahan auki). Mutta voi siinä kuitenkin jotain olla. Pitäkäämme tämä näkymättömänä täällä kallionkolossa myöhempiä tutkimuksia varten.

Kerrotaan, että Kalkaros on lyönyt Ginny Weasleytä. Vaikka Alastor ei erityisemmin pidä Kalkaroksesta eikä luota tähän pätkääkään, onko silti mahdollista, että tämä opettaja olisi syyllistynyt oppilaaseen kohdistuvaan ruumiilliseen väkivaltaan, ja vieläpä useamminkin. Kuulustellaanpa uhria.

Ginny valehtelee ilmiselvästi. Ei, ei hän minua ole lyönyt. Ei, ei. Ei missään nimessä.Myöhemmin Ginny tulee kertomaan totuuden tuvanjohtajalleen. Alastor ei ollut paikalla, kun tätä asiaa selvitettiin, mutta Selaginella "Skeida" Seidan haastateltua tyttöä tuli kehiin uusi mahdollisuus: jospa se ei olekaan Kalkaros, joka löi Ginnyä? Alastor jättää muut miettimään tätä, ja palaa mielipuuhaansa: Igor-jahtiin. Tapahtuu kummia asioita, ja Irkoroff käyttäytyy liiankin salaperäisesti. Ja sitten Irkoroff suorittaa yhden niistä suloisista näyttäytymisistään. Muurinharjalla opettajienhuoneen katolla. Igor tietää, että Vauhkomieli on huomannut hänet ja lähettänyt Siriuksen kaartamaan toista kautta. Vauhkomieli seuraa alhaalta Irkoroffin etenemistä, siltä varalta että tämä lähtisikin toiseen suuntaan. Pah. Onpa meillä valpas Vauhkomieli, kun joutuu tainnutetuksi heti portaiden yläpäässä. Voidakseen loitsia Irkoroff on muuttunut näkyväksi, joten Sirius vuorostaan tainnuttaa kuolonsyöjän ja herpaannuttaa (kikattavan) aurorin. Hoplaa, liikutistetaan tää ruumis nyt tonne alas traki.

Irkoroffia kuulustellaan. Kaikki näyttävät olevan sitä mieltä, että häntä syytetään jostain, vaikka tarkoitus oli vain saada selville, mitä hän puuhaa. Vähän hämmentynyt olo: no niin, nyt meillä on tässä tällainen paketti - mitäs sillä tehdään? Vauhkomieli olisi hyvin mielellään päättänyt itse, mitä tekee vihamiehelleen, mutta taipui sitten hellämielisen professori Lupinin ja ärsyttävän kovatahtoisen Seidan edessä. Pääsee vapaaksi, kunhan pysyy näkyvänä. Taikasauvan saa takaisin, siltä varalta että hänen pitäisi puolustaa itseään. Mutta entisen kuolonsyöjän perusteet hiippailulle ovat Alastorin mielestä varsin heikkoja. "Pelkäsin auroreiden kääntyneen pimeän puolelle tai olevan komennuskirouksen alla." Ja tralo.

Seida kyllä oikein innokaasti oli puolustelemassa Irkoroffia. Lisäys "pidetään häntä silmällä"-listaan. Huolimatta toisten "hän on hyvä tyttö"-vakuutteluista.

Alastor oli muistaakseni tulossa McGarmiwan luota (Ah, valitettavasti aika ei riittänyt mihikään KIVAAN rakkaan Minervan kanssa), kun hän kuuli pätkän Lipetitin ja Kalkaroksen keskustelusta. Luihuisen oppilas on muutettu näkymättömäksi, ja asialla on uhrin mukaan Potter. Potter, Weasley ja Granger vuorostaan väittävät, että Draco Malfoy(ko?) tainnutti heidät ja muutti näkymättömiksi. Voi jumalauta, quelle école bordellique! Ei tuon ikäinen velho edes osaa näkymättömyystaikaa, se on aivan liian vaativaa taikuutta. Luihuisen tuvan oppilas neiti Daphnis kertoo, että näki Dracon tainnuttavan Potterin, Weasleyn ja Grangerin. Lisää sekaannusta. Vauhkomieli lähetetään hakemaan Irkoroffia paikalle; tapahtuu aivan liikaa hämäräperäisiä asioita. Käytävällä hän tapaa kaksi oppilasta: Vincent Crabben ja Gregory Goylen. Nämä hämäävät kertomalla Luihuisen tuvan lähistöllä hiippailevasta mustapartaisesta miehestä. "Sillä oli tuuheat kulmakarvat ja iso, musta tukka ja parta... ja se NUUSKI näin - *nuusk* *nuusk* - aivan kuin olisi etsinyt jotain..." Allu käskee näyttämään paikan. Jaah, Crabben ja Goylen mielessä oli vain siinnyt mahtava ajatus: "HEI, TAPETAAN VAUHKOMIELI" "JOO!!!11" Paikalla sattui olemaan myös terävä aurorikokelas Mary-Annabeth Simoom, mutta poikien mielestä tämä oli vain tiellä, joten yllättyneitä katseita oli kaksin verroin, kun auroreiden takaa kuuluu vaimea "tainnutu". Taas saadaan kokea Alastor "Villisilmä" Vauhkomielen alituinen valppaus. Muksahdus, ja juuri kun luihuispojat ovat aikeissa seivästää aurorit, sattuu paikalle Irkoroff, joka oli kuullut, että Vauhkomielellä oli hänelle asiaa. Tainnutetaan siihen paikkaan, kuin myös jotenkin paikalle ilmestynyt Narcissa Malfoy. Jaenette Daphniskin ehdittiin tainnuttaa kerran, mutta ei kai kovin lopullisesti, koska tämä saapui kallionkoloon ja löysi sieltä neljä hervotonta ruumista. Herpaannu, herpaannu, herpaannu, herpaannu, melustus, melustus, melustus, melustus, kangistumis tyystilys, liikutis ruumis, mars Korpinkynsien oleskeluhuoneeseen (miksi sinne?). Siellä pidetään kokousta. Saadaan selville, että Crabbella ja Goylella ei ollut mitään järkevää syytä hyökätä ylempiarvoisten henkilöiden kimppuun. "No ku se on tollanen tyhmä".1400 pistettä Luihuisten tuvalta. Vauhkomieli on raivoissaan ja häpeissään. McGarmiwa on jotenkin vaisu, melkeinpä surumielisen näköinen. Alastorin tekisi mieli kietoa kätensä Minervan ympärille ja vetää tämä syliinsä, mutta ei kehtaa. Irkoroff väittää kertoneensa opetajille läsnäolostaan, mutta Minervan mukaan hänelle ei ole tiedoitettu. Pöyristyttävää. Eräs oppilas haluaa tavata Irkoroffin. Heidän välillään on ilmiselvästi tapahtunut jotain. Irkoroff viedään jossain vaiheessa opettajainhuoneeseen.

Huhuja: Irkoroff on raiskannut oppilaan. Ilmiselvä yhteys. Hienoa.Ja meni taas ihan ämmien touhuks!

Vauhkomieli palaa Korpinkynsien tuvasta - Igor on karannut. Helppo jäljittää: Irkoroff on muuttunut näkymättömäksi ja painautunut seinää vasten. Karkotaseet, näkyvillium, kangistumis tyystilys.

Loppuhuipennus tiivistettynä:
Setvitään tätä asiaa. Tulee lisää raiskausilmoituksia, suurilta osin perättömiä. Daphnis on kuulemma kiduttanut Irkoroffia. Simoom haluaisi lähettää Daphniksen Azkabaniin, mutta Vauhkomielen mielestä Irkoroffin kiduttamisessa ei ole mitään pahaa.Raiskattu oppilas oli ihastunut Viktor Krumiin, ja ajatteli Irkoroffin olevan ainoa tie päästä Krumin luo.Juliette Daphnis hiippailee näkymättömänä opettajainhuoneessa.Pegs ei jaksa enää kirjoittaa.Irkoroff päätetään lähetettää Azkabaniin.

Millicent Bullstrode

Aivan ensimmäisenä Malfoy veti kaikki muut paitsi Traceyta ja Doriania lukuunottamatta sivummalle ja kertoi että Potter ja Vauhkomieli on tapettava. Vangit vietäisiin Luihuisen tuvan yläpuolella olevaan koloon. Näin mä sen ainakin ymmärsin. Sen jälkeen lähdin vaeltamaan Pansyn ja Blaisen kanssa kohti muodonmuutoksia. Siellä tapasimme uuden Luihuisen, Julietta Daphnisin. Tunnilla ei tapahtunut muuta kuin Pansy muutti mut hiireksi. Sieltä lähdimme kohti taikuuden historian luokkaa. Tapasimme matkalla...ainakin Crabben (joka halusi kantaa laukkuani) ja Goylen. Jaolikohan siinä se toinen uusi, Julie Lestrang? No jotkut siinä oli jotka lähtikin nopeesti pois. Historian tunnilla käsiteltiin pimeyden velhoja. Sain tietää pimeyden piirrosta (en tiennyt siitä aiemmin). Sieltä poistuessamme näimme osan Kalkaroksen tunnista jolla hän vähensi Rohkelikolta 20 pistettä. Lähdimme odottamaan taikaeläinten hoitoa.

Siihen saapui Marianne joka kertoi jotain Traceysta. Sitten tuli Julietta, joka kertoi nähneensä Irkoroffin Luihuisen tuvassa. Kummastellen huomasimme olevamme myöhässä taikaeläinten hoidosta ja menimme sinne. Kirjoitin jotain tunnilta muistiin...kunnes aloimme kitkeä menninkäisiä. Julietta pahoinpiteli yhden ja alkoi siitä syystä riidella opettajan kanssa. Minä kuljin puskan toiselle puolelle ja palasin sieltä hetken kuluttua leikkien että olen muka kitkenytmenninkäisiä.

Hyppytunnilla menin kaksintaistelukurssille. Opin karkotaseet. Julietta muuttui kesken kaiken oudoksi. Valitteli pääkipua ja kaikenlaista (johtui luultavasti Irkoroffista joka hiippaili näkymättömänä mutta sitähän en tiennyt in-gamessa). Kun me muut pääsimme kurssilta ja näimme Juliettan seuraavan kerran, aloimme kuulustella häntä (Marianne oli mukanamme), mutta hän sanoi ettei jaksanut olla siellä. Me emme uskoneet ja sanoimme, että haluamme tietää kaiken...kaikesta. Siitä tuli sellainen kiista, että Julietta loitsi Blaisea satutusloitsulla. Juliettan äiti tuli hakemaan Juliettan pois ja kuulimme hetkeä myöhemmin Juliettan kertovan koko juttua äidilleen. Lähdimme tupaan, jossa olivat jo Malfoy, Crabbe ja Goyle.

Myöhemmin Juliettakin tuli sinne ja selitti kuinka hänessä oli ollut muistiloitsu. Kuinka Irkoroff oli vienyt hänet puskaan. Kaikki lähtivät ulos tuvasta. Malfoy lähti Juliettan kanssa johonkin. Crabbe ja Goyle alkoivat tapella ja lopulta kummallakin oli hiljustus. Jotenkin Crabbe alkoi siinä sitten tunnustamaan rakkauttaan minulle. Sitten tuli jossain vaiheessa Malfoy ja Julietta, joten minun ei tarvinnut vastata Crabbelle mitään. (meniköhän se noin?). Huomasimme olevamme ennustuksesta myöhässä ja kun saavuimme luokkaan, alkoi ruokatauko. Sen jälkeen oli pimeyden voimilta suojautumista. Ennen tuntia Julietta selitti kuinka Malfoy tai Irkoroff oli tainnuttanut hänet. Sitten tuli Malfoy ja he alkoivat väittämään toisiaan pettureiksi. Lupin saapui paikalle ja tunti alkoi kireissä tunnelmissa (ainakin hiukan). Kesken tunnin Kalkaros tuli hakemaan Malfoyn ja Juliettan pois ja koko lopputunnin ajattelin vain Kalkarosta (tässä vaiheessa on varmaan sopiva siis paljastaa että olin rakastunut Kalkarokseen).

Sen jälkeen oli liemiä. Liemiluokalla tapasimme Mariannen. Näimme Traceyn ja Marianne meni kyselemään häneltä ainetta, mutta Tracey ei suostunut tekemään sitä. Olimme menettämässä otettamme Traceysta. Ja Dorian meni mukana. Odottelun aikana pohdimme sitä mitä oli meneillään. Me emme tienneet mitään mitä Malfoy ja Julietta puuhasivat. Tunti alkoi kuitenkin, mutta loppui melkein saman tien. Sitten näimme Mariannen. Hän alkoi valittaa kuika kaikki loitsivat häntä. Heti sen jälkeen joku tuli loitsimaan hänelle tarantallegron. Saimme idean lähteä tutkimaan pientä koloa, jonne vangit oli määrä viedä, jos siellä olisi jotain. Mutta kiertotietä, kukaan ei saisi nähdä meitä.

Marianne tanssi kanssamme portaat alas. Hän valitti kuinka vaikeaa se on. Blaise loitsi häneen jalanlukitusloitsun ja Marianne joutui pomppimaan mäen ylös. Ylhäällä näimme Malfoyn ja Pansy haki hänet auttamaan Mariannea. Sitten aloimme kysellä Malfoylta. Malfoy oli juuri kertomassa, kun Julietta saapui emmekä saaneet tietää mitään. Ja sitten lähdimme jonnekin ja näimme matkalla Puuskupuhit, jotka lähtivät meitä karkuun. Siinä sitten seisoimme kunnes Tracey tuli pyytämään sovintoa Mariannelta. Marianne meni mukaan.

Hetken kuluttua hän juoksi luoksemme ja kertoi, että hänet oli viety Puuskupuhien luo. Sanoimme kuitenkin, että ehkä aikeet ovat kuitenkin ystävälliset mutta jonkun on mentävä vahtimaan. Julie (joka oli myös siinä) loitsi Pansyn näkymättömäksi ja Pansy seurasi Mariannea ja Traceyta. Julie lähti jonnekin ja jäimme Blaisen kanssa kahden. Pian Malfoy ilmaantui siihen ja pyysimme häntä selittämään. Malfoy pyysi meitä tupaan. Olimme lähdössä, kun joku tuli sanomaan että Malfoyn täytyy hakea sauva opettajienhuoneesta. Malfoy sanoi meille, että hän tulee perässä, mutta ei häntä sitten kuulunutkaan joten lähdimme pois tuvasta. Seisoimme kahden, kun Pansy tuli puhumaan meille näkymättömänä. Hän kertoi, että Puuskupuhit sieppasivat Mariannen. Pian Mariannekin tuli ja kertoi koko jutun. Ja sitten siihen tupsahti Crabbe ja Goyle. Goyle alkoi näyttää mulle MeNoitia, mutta hetken kuluttua heillekin selvisi että Pansy oli siinä näkymättömänä ja kaikki keskittyivät miettimään koko kuviota. Kaikki vaihtoivat kokemuksiaan ja pohtivat mitä oli meneillään. Ja sitten peli loppuikin.

Narcissa Malfoy

Ensi töikseen Narcissa alkoi heti etsiä Dracoa, jotta tämä saisi vanhan nallensa takaisin. Tylypahkassa oli kuitenkin sokkeloista eivätkä vastaantulijat suostuneet opastamaan rouvaa Luihuisten huoneelle kunnollisilla ohjeilla. Sitten vastaan tuli onneksi Kalkaros. Narcissa oli miettinyt aikooko hän kostaa miehelle jollain lailla tämän kääntymisen petturiksi Voldemortin aikana, mutta olikin tullut siihen tulokseen että miehestä voisikin olla hyötyä... Siksi hän oli päättänyt kohdella Kalkarosta ystävällisesti saadakseen tämän luottamuksen. Kalkaros olikin Narcissan yllätykseksi myös hyvin kohtelias ja johdatti Narcissan huoneelle.

Se oli kuitenkin tyhjä, ja Narcissa kertoi kuinka etsi Dracoa antaakseen hänen rakkaan nallensa hänelle. pakahtumaisillaan äidinrakkaudesta Narcissa näytti Kalkarokselle myös suloisia vauvakuvia alastomasta Dracosta. Kalkaros johdatti Narcissan Taikaeläinten hoito-luokkaan, jossa Dracolla oli tunti ja niin Narcissa sai annettua nallen hänelle osoittaen ylitsevuotavaa äidinrakkautta, ja esitteli vielä ylpeänä vauvakuvia Dracon luokkakavereille. Fleur Delacour kuitenkin heitti Narcissan ulos luokasta väittäen tämän häiritsevän tuntia. Tietenkin Narcissa ilmoitti kirjaavansa Delacourin käytöksen raporttiin, heittää nyt Tylypahkan johtokunnan asettama tarkkailija ulos tunnilta! Narcissa päättikin keskittyä tarkkailemaan opettajien tunteja, sillä oli vakuuttunut että opettajat hoitavat työnsä huonosti, ja hän saikin runsaasti tukea ajatuksilleen raporttiinsa kirjattavaksi. Jeannette Daphnis mm. opetti lapsille Voldemortista! Ja tietenkin ihan totuudenvastaisesti, eikä Narcissan mielestä koko asiasta olisi lapsille tarvinnut kertoa mitään. McGarmiwa oli Narcissan erityisen epäilyn alla ja hän opettikin Potterin porukalle kuinka muuntautua hiiriksi, niin että he eivät itse pysty muuntautumaan takaisin! Potterin jengi olisi mielellään saanutkin jäädä hiiriksi, mutta Draco ystävineen olisi todellisessa vaarassa jos eivät hiiren muodosta pääsisi pois.

Narcissa oli törmännyt auroreihin, joilla oli Dracon nalle mukanaan! He väittivät että se oli pudonnut heidän päälleen kalliolta, mutta se oli selvästikin pötyä. Heidän oli täytynyt riistää nalle Draco-paralta! Narcissa otti sen heti itselleen ja kantoi sitä mukanaan että voisi palauttaa sen Dracolle. Ikävä kyllä Dracoa ei näkynyt missään pitkään aikaan.

Kaikki kohtelivat Narcissaa mahdottoman epäkunnioittavasti, ja tietysti Narcissa merkitsi tämän raporttiinsa. Kalkaros tosin oli hyvin korrekti. Eräässä vaiheessa opettajanhuoneessa Narcissa sattui kuulemaan kuinka joku sanoi nähneensä Kalkaroksen lyövän Ginny Weasleytä. Ginnykin tuli paikalle ja näytti mustelman kädessään. Tämä olikin onnenpotku Narcissalle, sillä hän voisi kiristää Kalkarosta tällä! Narcissa lähti etsimään Kalkarosta ja löysikin, Dracolla ja Potterin jengillä oli juuri alkamassa hänen tuntinsa. Narcissa seurasi mielihyvällä kuinka Kalkaros käskytti Potteria, ja tunnin jälkeen jäi keskustelemaan Kalkaroksen kanssa. Narcissa selitti imelästi kuinka olisi hyvä että heidän kahden hyvät välit säilyisivät, ja että hän oli kuullut Kalkaroksen kenties lyöneen Weasleyn penskaa; eikö olisikin hyvä että tieto ei leviäisi Narcissan mukana korkeammille tahoille? Kalkaros vakuutti että huhu ei ole totta, mutta sanoi että hyvät välit voidaan toki säilyttää, niin että kumpikin kertoo hyvää toisesta jos henkilöitä valitaan korkeisiin asemiin.

Nalle oli kadonnut opettajanhuoneesta, mutta Narcissa arveli että Draco oli varmaan hakenut sen. Narcissa oleskeli opettajanhuoneessa ja saikin siellä kuulla kaikkea mielenkiintoista, mm. sen kuinka Daphniksen tyttö väitti Dracon tainnuttaneen hänet, ja Draco Potterin jengin tainnuttaneen itsensä. Tämä oli vakava tilanne Dracoparan kohdalta, mutta pian tapahtui uutta: aurorit raahasivat kuulusteltavaksi Igor Irkoroffin. Irkoroff selitti kuinka Daphniksen tyttö oli suhtautunut häneen vihamielisesti, ja Narcissa päätteli että koska tyttö oli avioton, kenties Irkoroff olisi isä! Tätä hän oli jo epäillytkin, ja kun aurorit päätivät päästää Irkoroffin menemään, Narcissa tiedusteli oliko asia kenties niin. Ikävä kyllä Irkoroff sanoi että se ei ole totta, joten Narcissa ei voinut alkaa kiristää Irkoroffia. Se oli todellinen pettymys.

Myöhemmin alkoi sattua ja tapahtua niin paljon, että Narcissa ei itsekään meinannut pysyä mukana. Mm. Dracon ja Daphniksen tytön juttua alettiin taas pohtia, ja Narcissa oli tietenkin päättänyt seisoa poikansa rinnalla ja puolustaa tätä. Eräässä vaiheessa nämä kaksi Luihuista, aurorit ja pari muutakin olivat menossa pelaajan muistin mukaan kuulustelemaan nuoria kun paikalle törmäsivät Crabbe ja Goyle ja alkoivat selittää auroreille nähneensä oudon miehen hiippailevan nurkilla. Narcissa mietti mennäkö auroreiden mukaan vai poikansa kanssa, joka oli jo ehtinyt jatkaamatkaa parin muun mukana olleen kanssa eikä ollut kuullut Goylen väitteitä, mutta päätti jäädä epäilyttävien aurorien seuraan; kenties hän kuulisi jotain uutta jolla voisi kiristää jotakuta. Crabbe ja Goyle änkyttivät jotain sekavaa ja seuraavassa hetkessä olivatkin jo loitsineet aurorit ja Narcissan tainnuksiin pieneen luolaan kaukana paikoista joissa kukaan olisi kulkenut. Onneksi Narcissa herätettiin ja Crabbe ja Goyle vietiin kuulusteltavaksi Korpinkynsien huoneeseen. He eivät oikein osanneet sanoa syytä, eikä Narcissa oikein osannut sanoa mitään sillä vaikka hän oli vihainen pojille, hehän olivat kuitenkin jaloja Luihuisia! Lopulta hän keksi että opettajienhan syy se oli; mikseivät opettajat olleet opettaneet ettei mitä tahansa taikoja saa tehdä milloin tahansa? Eihän voinut olettaa että nuoret pojat olisivat sellaista tienneet! Sitten mentiin taas opettajanhuoneeseen, jossa Narcissa sai kuulla peräti kolmesta epäillystä raiskauksesta. Eräässä vaiheessa Narcissa luuli jo että Irkoroff oli Juliette Daphniksen isä ja oli raiskannut tämän! Tilanne oli jo enemmän kuin hieman sekava. Eräässä vaiheessa Draco tuli sanomaan että hänen taikasauvansa onviety, ja Narcissa sai tietää että se olisi Kalkaroksella. Tämä väitti että ei ole. Narcissan ystävällinen asenne rakoili ja hän sanoi vihaisena Kalkarokselle että hänen kanssaan kannattaa olla hyvissä väleissä, tai hän voi aiheuttaa paljonpahaakin Kalkarokselle! Narcissa antoi Dracolle oman sauvansa ja oli jonkun aikaa ilman, mutta Dracon sauva löytyi sitten Lupinilta. Lopuksi Narcissa lähti Luihuisten tupaa kohden, mutta sieltä tulikin ulos Puuskupuheja! Paikalla olijat jäivät tiukkaamaan mitä Puuskupuhit siellä tekivät, ja sitten paikalle tulivat Rohkelikot jotka taikoivat Narcissan seuraamaan itseään ja ottivat pois hänen taikasauvansa. Narcissaa kuljetettiin

Padma Patil

Ja kun alkubriiffistä päästiin Korpinkynnet kirmasivat tupaansa. Peli alkoi, ilman että me kuultiin Vaniljan huutoa ja se keskustelu oli jotain in-off sekoitusta. Stephen varoitteli meitä Susan Bonesista, jolla oli kuulema varkaan taipumuksia. Ai hups. Tunnit taitavat alkaa. Me viides luokkalaiset edetään puol juoksua professori Delacourin taikaeläintenhoidon tunnille. Padman alkutunti sujui haaveillessa jostain.

Luihuiset tulivat myöhässä tunnille ja hetkeä myöhemmin rouva Malfoy saapuu paikalle tuoden Draco Malfoyn nallen (Eihän pikku Draco voi nukua ilman nallea) ja näyttäen Dracosta kuvia pikku vauvana. Delacour ei ollut tästä häirinnästä innoissaan ja ajoi rova Malfoyn ulos. Tunti jatkui menninkäisten kitkennällä.

Välitunnilla juoruilin Lavenderin kanssa pojista. Niin ja levittelin mahd. monelle epäilyksiäni siitä, että nyt hyvin masentunut Annelie Walanberg on kuolonsyöjä, tai ainakin muuten vain Tiedät-kai-kenen kannattaja. Taikahistorian tunnilta Korpinkynnet (minä, Jenny Blackmoor ja Anna Cairn) ja professori Daphnis sakotti jokaiselta yhden pisteen. Käsittelimme pimeyden velhoja tai jotain siihen suuntaan. (Ottakaa nyt huomioon, että Padma haaveili!) Daphniksen tytär tuli myöhässä ja vastaili kaikkiin kysymyksiin oikein, yllättävää. Professori Daphnis kertoi Kuolonsyöjistä, pimeänpiirrosta ja nimesi kuolonsyöjiä Julietta Daphniksen suunnattomaksi kauhuksi. Tunti päättyi nopeasti.

Taas epämääräistä juoruilua Lavenderin kanssa, Stephen ja Morag kertoivat jotain epäilyksiä. Stephenin ihailija saapui paikalle, Padman ja Lavenderin riemu oli suunnaton. Lähdin Moragin ja Stephenin kanssa kaksintaistelukurssille, kun ei muutakaan tekemistä siihen väliin ollut. Professori Seida näytti avada kedavran koppakuoriaiseen, kyseli kysymyksiä (sain yhden pisteen Korppareille oikeasta vastauksesta!) ja opetti lopulta meille karkotaseet.

Sitten oli liemitunti. Ilkeä Kalkaros sakotti Korpinkynsiltä 5 pistettä, kun me ei mukamas oltu tunnilla. Tunnistettiin kasveja jne... Tunti oli jälleen kerran uhuisten kanssa, niin kuin kaikki edellisetkin tunnit. Rouva Malfoy oli jälleen seuraamassa tuntia. Välitunnilla seurailin Annelien outoa sulkeutuneisuutta, ei mitään uutta siinäkään. Juoruilin Lavenderin kanssa. Lavender oli onnekas, professori Punurmio oli ennustanut hänelle. Padma oli kateellinen ja yritti iskeä Potterin. :) Muodonmuutos tunti sujui loitsuja opetellessa ja ilman kommeluksia.

[Off-tauko. Jes!]

Hyppytunnin kuljeskelin Lavenderin kanssa, jotain oli tekeillä. Korpinkynnet selvittelivät tuvassa tapahtuneita. Sitten hetkeä myöhemmin meidän tupa vallattiin. Opettajat ja aurorit kuulustelivat ihmisiä siellä. Lavender oli jossain tässä vaiheessa mennyt kihloihin Lee Jordanin kanssa, kun Nevillen iskeminen ei enää onnistunut. ;)

Loitsutunti peruttiin ja loput tunnit samoin. Padma haahuili ympäriinsä vaikka kenen kanssa, yritimme saada professori Lipetitiltä selville tilanteen, mutta ei. Aurori Simoom tahtoi tietää tapahtuneesta, kuulema Irkoroff oli raiskannut kaksi henkilöä. Jossain aikaisemmassa vaiheessa olin nähnyt Irkoroffin tainnuttavan Vauhkomielen ja Sirius Mustan tainnuttavan Irkoroffin, kerroin tästä McGarmiwalle.

Meidän piti mennä kirjastoon, jossain vaiheessa haahuilimme tupaan ja yritimme inttää seitsemäs luokkalaisilta Korppareilta jotain tapahtuneesta, ei meille "pienille" kuulema mitään voinut kertoa.

Plaah... Hypin Moragin kanssa jossain luolissa ihan muuten vaan ja loppu peli olikin sen jälkeen in-off sekoilua. Lavender katosi johonkin Lee Jordanin ja muiden Rohkelikkojen kanssa haahuilemaan. Sitten tässä vaiheessa Vanilja karjaisee pelin seis ja alkaa iihana loppu briiffi. :) Ei Annelie ollutkaan pimeän puolen kannattaja, masentunut vain koska se oli raiskattu...

Draco Malfoy

Dracon koulupäivä alkoi kokoamalla luihuiset oleskeluhuoneeseen ja pitämällä pieni palaveri. Palaverissa Draco valisti tupalaisiaan heidän tavoitteistaan. Tappaa Potter ja Vauhkomielestäkin pitäisi päästä eroon. Palaveriin ei sisällytetty Tracey Davistä, tämä kun tiedettiin petturiksi. Myös Dorian Vain jätettiin ulkopuolelle, suurimmaksi osaksi siitä syystä että tämä roikkui Davisin kanssa.

Ensimmäinen tunti oli taikaeläintenhoitoa. Crabbe ja Goyle osoittautuivat idiooteiksi (taas kerran) eivätkä seuranneetkaan Dracoa, tämän valitessa toisen reitin luokkahuoneeseen. Ja kun Draco käveli, yksin, kohti luokkaa, neljä rohkelikon seitsemäsluokkalaista ilmestyi Dracon näkökenttään. Kun rohkelikot huomasivat Dracon, he selvästi havahtuivat ja vaikuttivat E-R-I-T-T-Ä-I-N pahaenteisiltä. Draco teki nopean päätöksen, veti varmuudeksi sauvansa esille ja kylmän rauhallisesti käveli kohti uhkaavia Rohkelikkoja. Ennen kuin Rohkelikot tajusivat mitään, Draco oli tainnuttanut heidät kaikki. (JAY! Go me!) Kuitenkaan niitä pellejä ei voinut jättää tainnutettuina makoilemaan vaan heti kun Draco pääsi heidän ohitseen ja alueelle, jossa muut oppilaat tai opettajat saattoivat nähdä hänet, Draco herpaannutti kaikki. Ja erittäin tyytyväisenä toimiinsa asteli taikaeläintenhoidon tunnille. Myöhässä.

Taikaeläintenhoidon tunnilla opiskeltiin jostain kihulaiskuhilaista, ja Draco olisi osannut vastata, olihan hänellä koko ajan lunttikirja sylissään. Sitten, aina ah niin ihana äitiliini saapui paikalle, kainalossaan Dracon nalle, Nuunukka. Naikkonen tunki sen Dracon syliin ja päivitteli, kuinka Draco olikaan saattanut unohtaa sen kotiin. Tässä vaiheessa kaikki muut tietenkin tirskuivat ja mikä pahinta, Potter Dracon edessä kiherteli todella jästimäisesti. Mutta Dracon piina ei vielä loppunut. Armas äitikulta kaivoi jostain esille Dracon vauvakuvia ja alkoi näyttelemään niitä rohkelikoille ja korpinkynsille. Fleur Delacour onnistui patistamaan Narcissan ulos luokasta ja Draco ”unohti” Nuunukan olemassaolon. Goyle halusi Nuunukan. Too bad for Goyle. Tunnilla siirryttiin menninkäisiin. ”Ja sitten kitketään menninkäisiä.” No rohkelikot ja Korpinkynnet painuivat viivana puskaan etsien innoissaan menninkäisiä. Crabbe ja Goylekin esiintyivät jotenkin kummallisesti sinkoillen aina sinne sun tänne. Luihuisten ryhmän neljäs oppilas, Julie Lestrange, alkoi juttusille Dracon kanssa ja Fleur alkoi valittaa että miksi he eivät metsästä menninkäisiä. Dracon selitti, että he suosivat sellaista linjaa, jossa katsellaan kauempaa menninkäisiä ja sitten ku ne eivät osaa odottaa, hyökätään yhtäkkiä niiden kimppuun. Fleur ei näyttänyt aivan uskovan mutta ei Draco suotta ole Malfoy. Charmia löytyy vaikka muille jakaa. (Tämä ei tietenkään tulisi kuuloonkaan mutta anyways..)Kun Delacour vielä toisenkin kerran mainitsi asiasta Dracolle, tämä selitti, että Rohkelikot ovat niin päteviä menninkäisen metsästäjiä, että hän tuntee oppivansa paljon enemmän katsellessaan heidän työskentelyään kuin osallistumalla itse. (Osallistuminenhan tarkoittaisi omien käsiensä likaamista. Ja menninkäisten kitkeminen on muutenkin palvelijoiden työtä.)

Seuraavaksi Dracolla oli vapaatunti, eli kaksintaistelua. Ennen tunnin alkua Goyle tuli Nuunukan kanssa ja kysyi että tahtooko Malfoy nallensa takaisin. Arvanette vastauksen. Goyle siis kysyi että mitä sillä tehdään ja Draco vastasi että heitä jorpakkoon. Tietenkin Goyle totteli ja Nuunukka laskeutui iloisesti Vauhkomielen niskaan. Crabbelle oli Dracolle arkaluontoista asiaa. Olihan nimittäin niin, että Crabbe oli aivan suunnattoman rakastunut Millicent Bullstrodeen. Mutta Crabben ongelma oli siinä, että myös Goyle oli huomannut tuon ihastuttavan (?!) neidon läsnäolon. Ja Crabbe tahtoikin nyt että Draco kertoo kenelle Millicent-keiju kuuluu. Kun Millicen ei itse osaa päättää. Tässä vaiheessa Draco toivoi, että voisi paiskata Crabben ja Goylen alas muurilta. Crabbe ja Goyle alkoivat taistella ja satutustuttaa toisiaan. Draco hiljustutti molemmat ja kangistumis tyystilystytti myös. Ja mikäs sen parempaa kuin pieni kidutuskirous aamutuimaan. Tällä kertaa kohteena oli Goyle. Tuloksena näkymättömän Irkoroffin (Draco ei siis tiennyt, kuka tämä näkymätön kuiskuttelija oli) kuiskuttelua korvaan siitä, kuinka typerää on harrastaa anteeksiantamattomia kirouksia koulun alueella. Draco viritti keskustelua Luihuisen uuden oppilaan kanssa. Kysyi tämän nimeä ja tyttö vastasi kopeasti kertoneensa sen jo. Ja Malfoyn charmi pääsi taas oikeuksiinsa. Draco totesi, että hänen oli täytynyt olla niin lumoutunut tytön ilmestyksestä, ettei ollut pystynt kunnolla ajattelemaan. (Go Malfoy Charm!) Opettaja saapui ja alkoi paasata jotain. Yhtäkkiä hän käski Dracon hymyillä. Draco kysyi miksi, eikä opettajalta tullut oikein kunnon vastausta. S(k)eida kysyi Dracolta, onko tämä Lucius Malfoyn poika. No kyllä on. Opiskeltiin karkotaseet-loitsua ja Julie ja Draco saivat lähteä, koska osasivat sen jo.

Draco tapasi toisenkin uuden Luihuisen. Tämä esittäytyi Julietta Daphnikseksi. Draco kysyi, onko tämä jotain sukua historianopettajalle ja tyttö vastasi tämän olevan äitinsä. Ja äitinsä kutsuvan häntä Agiksi. Jaa miksi? Isän, Augustus Rookwoodin, mukaan.Seuraavaa tuntia odotellessa, Crabben ja Goylen liityttyä heidän seuraansa Draco näytti Lestrangien tyttärelle Luihuisten oleskeluhuoneen (ja Ilona kirosi mielessään Juckon, joka hipsi näkymättömänä heidän perässään ja kuuli Luihuisten salasanan ja virnisteli omahyväisesti. Prkl!)

Dorian Vain ja Tracey Davis tulivat myös oleskeluhuoneeseen ja Davis kertoi Dracolle Dorianin jaelleen käskyjä Dracon nimissä. Tästä Draco ei pitänyt ollenkaan. Hän kuitenkin kielsi Crabbea ja Goylea tekmästä asialle mitään. Hän pitäisi huolen Dorianista.

Crabbe ja Goyle painuivat opettajainhuoneeseen ja Draco ja Julie lähtivät suraavalle tunnille.Taikuuden historian tunnille Draco ja Julie saapuivat myöhässä. Opettaja vähensi heiltä pisteitä. Crabbe ja Goylekin saapuivat viimein ja tunti jatkui. Paasausta jostain Pasadenasta/Palpatinista mistä lie. (*virn*) ja Grindlewaldista. (Draco hankki Luihuisille pisteitä kun kertoi Grindlewaldin olevan turistikohde Sveitsissä. Go me!) Sitten siirryttiin omaan rakkaaseen Volduseemme. Tuli puhetta kuolonsyöjistä ja nimi Rookwood mainittiin. Puuskupuhit olivat juuri hetkeä aiemmin kysyneet Mademoiselle Daphnikselta, kuuluuko tämän lähipiiriin ketään kuolonsyöjä ja kunnianarvoisa opettaja vastasi tietenkin kieltävästi. Draco alkoi päättäväisesti vihjailla Rookwoodista, mikä tämän etunimi on, onko mahdollista, että on kaksi samannimistä velhoa, molemmat kuolonsyöjiä, ”ai niin, puhuin tyttärenne kanssa ja hän kertoi mielenkiintoisia asioita isäsätään”. Daphnis vaihtoi hyvin nopeasti aihetta.

Tunnin jälkeen Dorian käppäili aivan yksin Dracoa vastaan. Draco päätti samantien hoitaa pienen valta-aseman korjauksen mutta opettaja Daphnis halusi puhua hänen kanssaan. Crabbe ja Goyle veivät Dorianin Luihuisten oleskeluhuoneeseen ja Draco käski heidän myös pitää Dorian siellä.Daphnis ilmaisi ettei pidä siitä, että ähnestä vihjalillaan epämääräisiä asioita ja pyysi Draco lopettamaan. ”Aivan kuten tahdotte” oli Dracon vastaus ja opettaja ehti kääntyä pois ennen kuin näki pahaenteisen virneen Dracon naamalla.

Luihuisten oleskeluhuoneessa odotti yllätys, Irkoroff istuskeli siellä tyynen rauhallisena odottelemassa Kalkarosta. Jotkut kovistelivat häntä ja Irkoroff veti hihansa ylös ja näytti kuolonsyöjämerkkiään. Yllättävää, kaikki olivat sen jälkeen hiljaa. (*smirk*) Draco päätti kuitenkin keskittyä Dorianiin. ”Ymmärräthän, että kukaan ei jakele käskyjä MINUN nimissäni?” ”Tiedätkö, en pidä siitä, että jotkut yrittävät olla enemmän kuin ovat.” Ja sitten Dorianille hiljustus ja kidutu. Very effective.Useita muitakin tupalaisia saapui oleskeluhuoneeseen. Kalkaros saapui ja käski tupalaisiaan antamaan kohtalaisissa määrin apuaan Irkoroffille. Draco ja Julietta Daphnis olivat kovaäänisimmät vastustajat. ”Miksi meidän pitäisi?” Ja Kalkaros vetosi siihen, että on tuvanjohtaja ja professori. Kalkaros hätisti oppilaat tunnille ja käski sanomaan liemituntilaisille, että tulee kohta. Draco ilmoitti, että heillä olisi liemiä seuraavaksi. Draco poistui oleskeluhuoneesta mutta ei mennytkään liemiluokkaan vaan jäi oleskeluhuoneen suulle kuuntelemaan Kalkaroksen ja Irkoroffin keskustelua. Ei mitään mielenkiintoista. Pöh.

Liemitunnilla kierreltiin tutkimassa kasveja ja Draco ansaitsi lisää pisteitä kun arvon Professori Kalkaros kysyi, mihin muurinkruunua käytetään ja Draco vastasi että taikaliemiin. Draco Hiljustutti Potterin. Ja myöhemmin satututti, mutta äkillisesti kuuroutunut Potter ei tätä selvästikään kuullut. Dammit.

Liemitunnin jälkeen Dracolla olisi ollut loitsuja mutta kolmostason loitsijana hän osasi kaikki ykkös-, kakkos- ja kolmostason loitsut (sekä tarpeellisia nelos ja vitostason loitsuja mm. Komennu ja Kidutu. *grin*) eikä voinut oppia ylemmän tason loitsuja, joten Draco päätti lintsata loitsutunnin. Hän pyysi Julietta Daphniksen kanssaan keskustelemaan ja he puhuivat kaikkea kivaa pimeästä lordista jne. He laativat suunnitelman: Potter ei vieä tunne Juliettaa, joten tämä heittää kehiin tyhjäpäisen tyttösen roolinsa ja väittää inhoavansa luihuisia jne. ja houkuttelee Potterin pieneen luolaan Luihuisten oleskeluhuoneen yläpuolella. Sitten Draco ja Julietta ottaisivat yhteyttä Voldemortiin ja ilmoittaisivat, että heillä on Potter. Sitten heidät nostettaisiin kuolonsyöjiksi Irkoroffin ja Kalkaroksen paikoille. Julietta epäili, miten Draco saattaisi saada yhteyden Voldemortiin ja Draco ei ollut aivan varma saisiko ja oli juuri puolustelemassa itseään ja selittämässä, kun taivainen mahdollisuus aukeni. Harry Potter, Ron Weasley ja Hermione Granger kävelivät kohti liemiluokkaa. Ei opettajia näkyvissä, ei tietoakaan auroreista. Draco ja Julietta vilkaisivat toisiinsa ja Draco kuiskasi ”tainnutetaan”. Kun rohkelikot olivat tarpeeksi lähellä Draco tainnutti Potterin ja Ronin ja Julietta Hermionen. Ja siitä eteenpäin kaikki menikin pieleen. *grin*Kalkaros lähestyi ja Julietta loitsi rohkelikot näkymättömiksi. Kalkaros käski Dracon ja Juliettan kiirehtiä tunnille. Nämä kiersivät kulman taakse kunnes Kalkaros oli poistunut ja liikutisruumistuttivat rohkelikot samaiseen pieneen koloon Luihuisten oleskeluhuoneen lähistöllä. (kysytte: mistä ne tiesi, missä rohkelikot oli jos ne oli näkymättömiä? Me kopeloimme, hyvä kysyjä. Me kopeloimme. *evil grin*)

Kolossa Julietta ja Draco tajusivat, ettei kumpikaan heistä osannut näkyvillium-loitsua ihmisiin. He eivät mitenkään voineet tietää, milloin Potter & co. heräisivät. He eivät voineet nähdä, jos nämä hyökkäisivät heidän kimppuunsa. Varmuuden vuoksi Draco ja Julietta veivät rohkelikkojen sauvat. Ja että he näkisivät rohkelikkojen liikkeet edes jotenki, heidät peitettiin pölyllä. Mutta nyt muutkin saattoivat nähdä heidät. Mikä paradoksi! Piti toimia nopeasti. Draco ja Julietta laativat uuden suunnitelman: Kuka osaisi Näkyvillium-loitsun ihmisiin? Juliettan äiti varmasti. Mutta hänelle ei voi kertoa Potterista ja muista. Irkoroff? Jos Julietta jäisi vahtimaan rohkelikkoja, Draco etsisi Irkorroffin, suostuttelisi tämän tulemaan mukaansa ja muuttamaan rohkelikot näkyviksi. (tässä vaiheessa Julietta olisi muuttanut itsensä näkymättömäksi. Sitten Draco tainnuttaisi Irkoroffin ja Julietta pyytäisi äitään muuttamaan itsensä näkyväksi. Tällä tavoin Dracolla ja Julietalla olisi tarjota Voldemortille, ei pelkästään Potter vaan myös tämän lähipiiri SEKÄ petturi Irkoroff. Ja sitten tapahtui se, mikä muutti koko tapahtumien kulun. Julietta tainnutti Dracon, muutti tämän näkymättömäksi ja vei tämän sauvan.

Ja ajoituksemme oli aivan mahtava. Ruokatauko alkoi heti kun Julietta oli saanut hommansa loppuun Dracon kanssa.

Ruokatauon jälkeen jatkettiin samasta kivasta pikkukolosta. Potter & co. oli tainnutettu aiemmin, joten ne häippäsivät jossain vaiheessa ja Draco vähän myöhemmin. Draco meni liemiluokkaan, aikomuksenaan löytää Kalkaros ja saada tämä purkamaan näkymättömyysloitsu. Kalkaros ei kuitenkaan ollut luokassaan ja Draco jatkoi matkaansa törmäten Lipetitiin. Lipetit muutti hänet takaisin näkyväksi ja kysyi, kuka hänet oli muuttanut näkymättömäksi. Draco vastasi että Harry Potter. Lipetit lähti oitis ilmoittamaan vararehtorille.

Draco suuntasi kulkunsa kohti pimeydenvoimiltasuojautumisen luokkaa. Julietta siellä selosti kiivaasti jotain muille Luihuisille. Kun Draco saapui Julietta kutsui häntä päin naamaa petturiksi. Draco vastasi että ”kukahan se petturi oikein on, itse tainnutit minut.” Ja Julietta väitti että ei tainnuttanut.

Pimeydenvoimiltasuojautumisen tunti alkoi ja Draco näki kuinka Harry ja muut, näkyvinä, keskustelivat auroreiden kanssa. Hieman myöhemmin Kalkaros tuli hakemaan Dracoa ja Juliettaa tunnilta.

Heidät vietiin opettajainhuoneeseen. Alkoi tapahtumien selvittely. Rohkelikot väittivät (oikeutetusti) että Draco ja Julietta olisivat tainnuttaneet heidät. Julietta väitti että Draco oli tainnuttanut hänetkin. Draco kiisti kaiken. Asiaa setvittiin ja kaikki pysyivät tarinoissaan. Julietta rupesi jossakin vaiheessa vetämään Irkoroffia mukaan keskusteluun. Kun tuli puhetta taikasauvoista Draco huomautti, että julietta on ainut, jolla edelleen on sauva. Kun Juliettan sauvaan loihdittiin Varhenna Loitsus, oli litanja seuraava: Näkymättömyystys, Tainnutu, Näkymättömyystys, Näkymättömyystys, Näkymättömyystys. (omahyväinen off-huomio: Tsot tsot. Kannattaisi hallita sekä Malfoyn charmi että älyn käyttö.)

Draco, Julietta ja rohkelikot siirrettiin Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen ja asian selvittämistä jatkettiin siellä. Aurorit päättivät etsiä Irkoroffin käsiinsä, koska kun Juliettaan loitsittiin muistaos, tämä kertoi muistavansa kuinka Irkoroff unhoitutti hänet ja tainnutti.

Kun aurorit etsivät kuumeisesti Irkoroffia, Julietta ja Draco suunnittelivat yhteistä tarinaa, johon voisivat turvautua.

Ja sitten armaat pelastajat Crabbe je Goyle tuotiin Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen, koska he olivat tainnuttaneet opettajan jne. Tapau Harry Potter unohdettiin ja vähän ajan päästä rohkelikot ja Draco ja Julietta päästettiin menemään.

Irkoroff oli saatu kiinni ja istuskeli Korpinkynsien oleskeluhuoneen edustalla. Julietta johdatti Dracon takaisin rohkelikkojen vankikololle ja ja väitti muistaneensa, mihin laittoi ottamansa sauvat. Dracon ja Juliettan aivoriihi sai aikaan uuden nerokkaan suunnitelman: Muutetaan sauvat näkymättömiksi ja viedään ne Irkoroffin taskuun ja muutetan siinä näkyviksi.(off-huomio: kummallakaan ei ollut teippiä, joten jouduimme laittamaan INV-laput kiinni sauvoihin kiinni laastarilla. Muutenkin ihan hysteeristä toimintaa... *so proud*)

Näkymättömät sauvat mukanaan Julietta ja Draco suuntasivat kulkunsa takaisin korpinkynsien oleskeluhuonetta. Irkoroffia ei näkynyt. Lähdettiin kohti opettajainhuonetta. Idea: muutetaan itsemme näkymättömiksi että saadaan sauvat helpommin Irkoroffin taskuun. Draco kuitenkin näki pienen vaaran tässä ideassa ja ehdottikin että jos vain Julietta muuttuisi näkymättömäksi. (Tällä tavoin jos Julietta jäisi kiinni, hänellä olisi näkymättömät sauvat, eikä mikään yhdistäisi häntä tai tapahtumia Dracoon. *suloinen hymy*)

Julietta onnistui viemään sauvat. (Vaikka Irkoroffilla ei ollutkaan taskuja, joten Julietta tunki sauvat Irkoroffin huppuun, josta ne tippuivat ja Lupin löysi ne lattialta eikä Irkoroffilta.)Alkoi yleinen syyttely ja muutenkin tapahtumat menivät aika sekaviksi. Draco kävi kyselemässä sauvaansa ja sai jonkun toisen sauvan. Hän näki, kuinka Potter & co. ja Sirius Musta menivät rohkelikkojen oleskeluhuoneen taakse. Draco seurasi perässä ja tiedusteli kohteliaasta, sattuisiko hänen opettajainhuoneesta saamansa sauva kuulumaan jollekin heistä. Sauva osoittautui Potterin sauvaksi.

Draco sai äitinsä sauvan ja lähti kohti Luihuisten oleskeluhuonetta kuten oli Montaquelle ja Zabinille (?) sanonut tekevänsä ja selittävänsä siellä kaiken. Matkalla hän tapasi Julie Lestrangin ja yhdessä nämä kaksi päättivät tehdä jotain radikaalia. Mutta oleskeluhuoneessa ei ollutkaan ketään muita. Draco ja Julie lähtivät etsimään muita Luihuisia ja törmäsivät kahteen puuskupuhiin. Offissa nämä pyysivät että Draco ja Julie kaappaisivat heidät.

Puuskupuhit siis menivät Luihuisten oleskeluhuoneeseen. Ennen kuin Julie ja Draco kuitenkaan ehtivät tehdä mitään tarpeeksi radikaalia Narcissa ja Lipetit löysivät heidät ja Narcissa palautti Dracolle tämän sauvan ja Lipetit kysyi että tietääkö kumpikaan Luihuisista mitään Irkoroffin suorittamista raiskauksista. Eipä tiedetty.

Puuskupuhit tulivat pois Luihuisten oleskeluhuoneesta ja Lipetit alkoi kuulustella heitä. Kävi ilmi että joku Luihuinen oli luovuttanut puuskupuheille näiden tuvan salasanan. Kuului outoa kahinaa. (Potter, Weasley ja Granger pomppivat näkymättömyysviitassa Luihuisten oleskeluhuoneen suulla) Lopulta Lipetit päästi Puuskupuhit menemään.

Draco ja Julie tainnuttivat Puuskupuhit. Potter & co. hyökkäsivät jostain ja tainnuttivat Julien. Draco pääsi pakoon Luihuisten oleskeluhuoneeseen. Hermione tulee Luihuisten oleskeluhuoneen eteen ja sanoo Grindelwald. Ja hyvin näppärästi Hermione tainuttaa Dracon. Ja siinä vaiheessa kun Draco saatiin kuljetetuksi suurelle pihalle, peli oli jo ohi.

Stephen Cornfoot

Päivämme alkoi taikaeläinten hoidon tunnilla. Käsittelimme keijuja. Tunnin keskeytti Narcissan tulo luokkaan. Narcissalla oli Dracon ihana uninalle, jota ilman Draco ei vieläkään saa nukutuksi. Narcissa toi myös Dracon vauvakuvia. Hulvatonta.

Sitten suuntanamme oli muodonmuutosluokka. Tunti ei ollut vielä alkanut mutta menimme odottamaan jo valmiiksi luokkaan. Luokkaan tulivat myös kolme puuskupuhilaista, jotka taikoivat toisilleen kaikenmoisia harmittomia kirouksia. Kun opettajaa ei vielä kuulunut, menimme katsomaan onko hän tulossa. Emme nähneet McGarmiwaa vaan Julie Lestrangen ja Draco Malfoyn seisomassa jonkin makaavan vieressä. McGarmiwa tulikin toista reittiä ja tunti pääsi alkamaan. Tunnin jälkeen kerroimme opettajalle sen, mitä juuri näimme.

Seuraavana olikin vapaaehtoinen kaksintaistelutunti. Minun piti ottaa selvää, onko S.Seida kuolonsyöjä, mutta eihän siitä mitään saanut irti. Heti tunnin alussa Seida riisui päällimmäisen kaapunsapois ja totesi että opettajan kuviteeleminen vähissä vaatteissa on pervoa.

Välitunnilla yritin kysellä Susan Bonesilta, miksi hän varasti muistipallon Tylyahosta. Susan selitti, että Isokärsämö oli kiusannut häntä, ja sanonut jättävänsä Susanin rauhaan, jos tämä varastaisi muistipallon. No, seuraavana oli PVS-tunti, jolla käsittelimme kummituksia.

Ennustuksessa näin Angelinan kirjoittavan paperille:"Luulen jonkun saaneen tietää suudelmastamme." tjsp. Sitten nousikin mielenkiinto, mitä ihmettä tuo oli. En kuitenkaan saanut sitä selville.

Ruokatauko alkoi.

Ruokatauko loppui.

Taas oli vuorossa kaksintaistelua, ensimmäistä tuntia tylsempi tunti. Liemitunti alkoi lupaavasti Kalkaroksen ollessa myöhässä. Ennen tunnin alkua näimme Irgoroffin tainnutuksen ja kuulimme oleskeluhuoneemme olevan vallattu. Kun Kalkaros saapui, pidettiin nimenhuuto ja tunti loppui melkein heti sen jälkeen, kun Kalkarosta tarvittiin muualla.

Kun kuljimme oleskeluhuoneemme ohi, näytti siltä että siellä tosissaan olis ollut kunnon bailut. Noh, meidät käskettiin kirjastoon. Siellä korppareiden viidesluokkalaiset valitettavasti olivat offissa. Eli katseltiin miittikuvia. Ja kohta lähdimme taas Puuskupuhien seuraan. Ja peli loppui.

Hermione Granger

Hermionen päivä alkoi Taikaolentojen hoidolla ja hän yritti taas loistaa tiedoillaan erilaisista keijuotuksista. Tunti sai todellisen piristysruiskeen Narcissa Malfoyn rynnättyä luokkaan nalle kainalossaan. Hermione, Harry ja Ron saivat hyvät naurut, kun hän touhotti Draco-kullan unohtaneen Nuunukka-nallensa kotiin. Näytteli luokalle jopa Dracon herttaisia vauvakuvia. Lopputunnilla harjoiteltiin vielä menninkäisten kitkemistä. Välitunnilla Hermione kertoi ystävilleen epäilyistään Julie Lestrangin suhteen. Luettuaan vanhoja kuolonsyöjäoikeudenkäyntien pöytäkirjoja iltalukemiseksi, hän oli hoksannut Julien vanhempien osuuden Nevillen vanhempien kidutukseen. Asia ei tuntunut kuitenkaan kiinnostavan hänen kavereitaan. Katseltiin ja naurettiin myös Fredin, Georgen ja Leen pilakuvia. Pimeyden voimilta suojautumisen tunti kului kummitusten ominaisuuksia pohdittaessa ja muodonmuutokset selviytymistä harjoiteltaessa. Kolmikko suunnitteli Narcissan muuttamista hiireksi, mutta päätti unohtaa koko jutun.

Ronin saamat rakkausrunot tekivät Hermionen erittäin mustasukkaiseksi, mutta hän ei oikein osannut tehdä asian eteen mitään. Liemitunnilla tehtiin ”mukava” kasvitieteellinen kierros Kalkaroksen kanssa. Tämä otti Harryltä 20 pistettä, koska hän ei kuulemma seurannut opetusta (Tämä alkaa olla jo liian epäreilua!) Loitsutunnilla sai Hermione näyttää perusvastaloitsun toimintaperiaatteen. Tunnin jälkeen he lähtivät huvin vuoksi kävelemään. He huomasivat Dracon ja Julietta Daphnisin, jotka tarkkailivat heitä epäilyttävän näköisinä. Äkkiä Draco karjaisi jokaista kohti: ”Tainnutu”. Hän muutti heidät myös näkymättömiksi, koska paikkaa lähestyi muutama henkilö. Draco ja Julietta kuljettivat kumppanukset pieneen luolaan lähellä Luihuisten oleskeluhuonetta ja ottivat näiltä taikasauvat. Heidän välilleen syntyi kiivasta keskustelua uhrien suhteen, minkä päätteeksi Julietta tainnutti Dracon ja muutti tämän näkymättömäksi.

(off-game ruokatauko)

Herättyään tainnutuksesta ja löydettyään toisensa, Harry, Ron ja Hermione lähtivät etsimään Siriusta. Tämä muutti heidät takaisin näkyviksi ja hankki paikalle aurorit selvittämään tainnutusjuttua. Kolmikko selitti tapahtumat ja Draco (joka oli herännyt) ja Julietta napattiin mukaan Pimeyden voimilta suojautumisen luokasta opettajienhuoneeseen. He tietenkin kiistivät kaiken ja Draco väitti Harryn muuttaneen hänet näkymättömäksi. Jossain vaiheessa kuulustelu siirrettiin Korpinkynsien tupaan näkymättömän Irkoroffin salakuuntelun välttämiseksi. Hermionea harmitti kaksintaistelukurssin missaus (olisin halunnut päästä käyttämään osaamiani loitsuja laillisesti). Kuulustelu lopetettiin äkillisesti, kun Crabbe ja Goyle tuotiin syytettynä opettaja Jaenette Daphniksen tainnuttamisesta.

Kolmikko siirtyi pohtimaan suhtautumistaan Ronin näkemään tilanteeseen, jossa Sirius ahdisteli Luihuisen Marianne Montagueta. He kysyivät Siriukselta asiasta suoraan, mutta eivät saaneet paljonkaan vastauksia (Sirius ei itsekään tiennyt asiasta, koska profiilissa ei ollut mainintaa) Asian annettiin olla. Saatuaan taikasauvansa opettajanhuoneesta takaisin ja muutaman puuskupuhin kerrottua Luihuisen tuvan salasanan, kolmikko suunnisti sinne salakuuntelemaan Potterin näkymättömyysviitan alla. Tuvan edessä oli kuitenkin hämminkiä Dracon ja Julien tainnutettua pari puuskupuhia. Myös Narcissa oli paikalla. Hermione päätti ottaa syylliset kiinni ja tainnutti Julien ja Narcissan kuulusteluihin vietäväksi. Draco pakeni Luihuisten tupaan, mutta ei ollut siellä turvassa. Hermione vain sanoi tunnussanan ja tainnutti hänetkin. Puuskupuhit herpaannutettiin ja syyllisiä lähdettiin kuljettamaan kohti opettajienhuonetta. Mutta peli olikin jo loppu.