Debrief Malva Seastard HP#6 - Replay 7.8.2004 Peli alkoi -omalta osaltani- Puuskujen oleskeluhuoneesta, missä heti alkuunsa Ernie ja Justin keräsivät kaikki ympärilleen kuuntelemaan heidän kertomustaan siitä, kuinka nämä olivat nähneet basiliskin liikuskelevan tyrmien suunnilla. Juttuun suhtauduttiin epäillen, tai no, ainakin minä mietin hetken, että mahtaako tämä pitää paikkansa, mutta Justinin [johon minun kuului olla pihkassa] selitykset vakuuttivat pian minutkin ja rupesin huomaamattani vilkuilemaan varuillani tyrmän suuntaan. Puhuin myös Jainan kanssa Stephenistä, josta hän piti erityisen paljon. Hänellä kuitenkin oli tiellään Susan Bones, josta rupesimme yhdessä keksimään juoruja, joita laittaa liikkeelle tämän maineen mustaamiseksi. Samaa taktiikkaa ajattelin käyttää Tracey Davisin ja Daniel Milanon ylenpalttisen ystävyyden pilaamiseksi, Danielhan oli suorastaan hurmaava, mukava ja hyvännäköinen.. Ensimmäisen tunti oli loitsuja ja Lipetit pisti meidät harjoittelemaan hiljustus-loitsua. Tunnin mottonahan oli tämä "väkivalta ei ole ratkaisu". No,sepäs menikin siinä sitten nopeasti ohi. Siitä eteenpäin alkoivat asiat -omalta osaltani- luisua eteenpäin ihan kiitettävällä vauhdilla. Punurmion tunnin jälkeen jäin professorin luokse selvittämään näkemääni painajaista, jossa McGarmiwa oli jahdannut minua, ja minut kiinni saatuaan paljastunut vampyyriksi. Professori neuvoi minua kysymään asiaa hengiltä, ja sain ohjeet hakea häneltä ennustuskortit ruokailun jälkeen. Heti sen perään olikin muodonmuutoksien tunti, ja yritin olla mahdollisimman hiljaa ja huomiota herättämättä, olihan painajaiseni saanut minut suhtautumaan McGarmiwaan hieman varovaisemmin kuin ennen. Jopa peläten. Kuitenkin siitäkin tunnista selvittiin. Ruokataukoa ennen oli kaksintaistelukerho, mikä oli nopeasti ohi. Ruokatauon aikana otin puheeksi painajaisen, jonka viereisessä pedissä yöt nukkuva Sara Camelina oli jo toistuvasti nähnyt. Unessa Sara vannoo Dracolle tappavansa Potterin. Tämä uni oli jäänyt vaivaamaan mieltäni, pakkohan siitä oli jollekkin kertoa, joten suuntasin Justinin puheille. Sainpahan tämän samalla varastettua kokonaan itselleni, edes hetkeksi.. Justin lupasi miettiä asiaa ja tunsin oloni ainakin hieman helpottuneemmaksi. Kuitenkin se jäi kaivelemaan mieltäni niin, että kerroin pian siitä kaikille Puuskupuhilaisille, puhumatta kuitenkaan Saralle itselleen mitään. Myös Harry sai kuulla asiasta, vaikkei se hänelle tuntunut mitään merkitsevänkään. No, eihän se minun ongelmani ollut kuka vannoi tappavansa kenetkin, mutta Saran käytös oli muutenkin mielestäni ollut sangen epäilyttävää jo jonkin aikaa. Hän kulki Luihuisten perässä, aivan selvästi. Liittyikö tämä jotenkin Malfoyhin tai siihen, mitä Sara tälle unessaan vannoo? Asioista piti ottaa selvää. Apureikseni sain Jainan ja Primrosen, jotka kävivät utelemassa Saralta hänen mielipiteitään Potteria ja Dracoa kohtaan. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan saatu selville, Sara ei kuulemma sanonut juuta eikä jaata, mikä ärsytti minua entistä enemmän. No, seuraavaksi kuitenkin hain professori Punurmiolta kortit, joiden avulla yritin kysyä hengiltä, mitä McGarmiwaan liittynyt painajaiseni tarkoittaa. En kuitenkaan saanut kysyttyä näiltä hengiltä yhtään ainutta kysymystä, sillä kortti jonka ensimmäisenä nostin, oli jokeri. Se jäi siis siihen, ja painajaiseni jäi ratkaisematta. Liemien tunnin jälkeen, muistaakseni, Jaina kertoi minulle jotain, mikä sai minut tuntemaan inhon väristyksiä aina, kun vain satuin näkemään Irkoroffin. Tuo jo ennestään mielestäni hyvin epämääräiseltä vaikuttava mies oli raiskannut Annelie Walabergin! Jaina oli nähnyt heidät tullessaan eräänä iltapäivänä kasvihuoneilta. Kuinka hän saattoi?! Yritin parhaani mukaan auttaa Jainaa ratkaisemaan hänen ongelmaansa, eihän asiaa voinut siihenkään jättää. Hän siis kirjoitti Annelielle kirjeen, jossa kertoi, että olisi valmis todistamaan tapahtunutta, jos todistajaa vaadittaisiin. Ja samalla minä seurasin Saran puuhia aina vain tiiviimmin. Välissä tapahtui yhtä jos toista, taikaolentojenhoidon ja pimeydenvoimilta suojautumisen tunnit olivat ja menivät. Viimeisen tunnin alkaessa [taikahistoriaa] ilmoitti tuvanjohtajamme, ettei ole enää Tylypahkan palveluksessa, ja että saamme tehdä tunnin aikana mitä haluamme. Tuumasta toimeen siis. Kun tunnit olivat muiltakin loppuneet, päätin mennä kysymään Saralta itseltään hänen painajaisestaan, ja siitä, miksi hän seuraa Luihuisia lakkaamatta. Sara itsepintaisesti kielsi kaiken ja minä en lopettanut tenttaustani. Hänen käytöksensähän oli vastoin Puuskupuhien periaatteita. Asia jäi kuitenkin selvittämättä, sillä Saran todettua Puuskujen olevan luusereita, minut revittiin jo toisaalle. Primrose suunnitteli jonkinlaista kostoa Luihuisille [oikeastaan hän teki sitä lakkaamatta], mutta nyt hän olisi tarvinnut minun sekä Jainan apua. Emme kuitenkaan sekaantuneet tähän ja saimme Primrosenkin pysymään nahoissaan. Tästä eteenpäin muistikuvani ovat yhtä vilinää. Ginny oli kadonnut, tuvanjohtajamme eronnut, ja kaikenlisäksi Tylypahkassa kulki huhu basiliskista. Yritin epätoivoisesti pysyä mukana menossa, urkkia tietoja ja auttaa ystäviäni aina siihen asti, kunnes peli huudettiin seis. Siinäpä se sitten olikin, osani tässä ei ollut mitenkään erityisen merkittävä, mutta mitäpä sellainen haittaisi, olihan mukana oleminen jo itsessään niin hienoa.