Debrief Draco Malfoy HP#6 - Replay 7.8.2004 Dracon päivä alkoi lupaavasti Ennustuksessa, kun pokerissa tuli kolme kuutosta. Selvä merkki tulevalle Kuolonsyöjälle. Kaksintaistelutunnilla Draco hieman vahingossa "yliarvioi" Korpinkynsien (lue: Harakanvarpaiden) kyvyt ja testasi erään korpinkynnen kilpiloitsua Halkinauruksen sijaan Satutuksella. Hups. Serkkutyttö Julie Lestrangelle koulua esitellessä Draco törmäsi Snapuun, joka ystävällisesti kertoi liemitunnin pistareista ja lainasi aiheesta kertovaa kirjaa. Siinä vasta mukava professori... Myöhemmin Muodonmuutostunnilla alkoi sitten se kirjesota. Draco sai kirjeen, joka kertoi erään Weasleyn pitävän Dracon kuvaa tyynynsä alla. Tämä järkytti, shokeerasi ja jonkinverran yökötti luihuisprinssiä, joten tunnin muistiinpanot koostuivat lähinnä sanoista: "Die Ron, Die" ja "Weasley kuolee". Tunnin jälkeen Draco etsikin Ronin kynsiinsä ja seurasi pienimuotoinen taistelu, jonka ansiosta Draco hukkasi taikasauvansa. Siinä sitten Dracolta paloi jo päreet koko homman kanssa, joten seuraava tunti kului Julien kanssa tuvassa angstaillen. (Eikä se ollut edes kovin tylsää. Tuntui että todella pääsi sisälle Dracon rooliin kun alko miettimään kuinka pirun vaikeaa Dracon elämä oikeesti on; Luihuiset on suurimmaksi osaksi aivottomia idiootteja, muu koulu vaan tahtoo nähdä Dracon kärsivän, Potter patsastelee ympäriinsä ja Pimeyden Lordi vaan kuppailee menemään. Lisäksi on vielä se isäukko, joka ei tajua opettaa edes Kidutu-kirousta! Rankkaa, rankkaa on.) Siinä sitten angstaillessa pöllö toi kirjeen. Rakkauskirjeen. Allekirjoituksena Severus Kalkaros. Eikä se edes ollut huono kirje. Alkushokin jälkeen Malfoymainen ajattelutapa: Kuinka saan tästä maksimaalisen hyödyn? Mieleen tuli tietenkin että se oli joku pilajuttu, mutta Draco kuitenkin päätti näyttää kirjettä Snapulle. Jos se ei Snapulta oliskaan niin ainakin sen oikea kirjottaja vois joutua kärsimään. Lohtu se on laihakin lohtu. Odottelin Snapua liemiluokan ovella ja mietiskelin miten tuoda asia puheeksi. Karkotaseet! Jahas. Rohkelikon kolmikko oli sitten näkymättömyysviitan alla kyttäilemässä. Hiljustus. Kylläpäs nolotti, kun ne luki sen kirjeen. Ron kertoi vilpittömästi että kirje oli Fredin ja Georgen kirjoittama. Dracon sydän särkyi. Nappasin kirjeen takaisin ja olin menossa takaisin tupaan miettimään ja angstaamaan lisää. Tainnutu! No mitä hiivattia ne nyt aiko..? Kolmikko tenttaili kaikenlaista informaatiota, ei mitään tärkeää kylläkään. Eikä Draco oikein mistään mitään tiennytkään. Ja sitten Ron söi Dracon nektariinin! (You bastard! Eikö ole varaa omiin eväisiin?!) Näkymättömyysviitan alla Draco muilutettiin huispauskentälle, jossa tentattiin, loitsittiin ja kiduteltiin (psyykkisesti) Dracoa vähän lisää. Paljastui että Ron todella piti Dracon kuvaa tyynynsä alla. Potterille tuli tästä kamala kriisi. Draco vaan istui äimistyneenä noin 200 loitsun alaisena. Hiljustus. Melutus. Valehteles. Kangistumis tyystilys... Draco sai tästä loitsujen yliannostuksesta psyykkisiä häiriöitä. Pitkän pohdinnan jälkeen kolmikko tuli siihen tulokseen että ainoa keino heille selviytyä oli taikoa Dracoon epäonnistunut Näkymättömyystys (koska onnistunutta ei kukaan osannut loitsia), joka jättää Dracon pään näkyviin ja salakuljettaa TOH tunnille. Onnistuneen sattuman kautta Snapu ja Narcissa kuitenkin paikansivat Dracon. Tässä vaiheessa psyykkiset traumat tulivat esiin, Dracon aivot eivät oikein toimineet: "Ai. Äiti. Vau. Joo. Kunnossa. Nektariini." Sen verran sai kuitenkin änkytettyä Snapulle, että kyllä se kolmikko olis aika liemeen joutunut, jos peli ei olis loppunut. Draco kuitenkin kerkes näyttää Weasleyn kaksosten kirjettä Snapulle, joka totesi kylmänrauhallisesti: "Näitähän näkee aina. Todella lapsellista."