ETUSIVU Maailmankuva Tilanne Aikajana Päivän Profeetta

ILMOITTAUTUMINEN Taikaministeriö Hahmokuvaukset Muut hahmoryhmät Sotatilarangaistukset

OFF-INFO Säännöt Loitsut Proppaus Virkamerkit

KESKUSTELU Tilastoja Historiikki Kuvalinkit Kiitokset

Bellatrix ja Rodolphus Lestrange. Rabastan Lestrange. Aga Quigley. Neljä lainsuojatonta, jotka olivat tulleet tunnetuiksi Tiedät-Kyllä-Kenen merkittävimpinä kannattajina. Jokainen heistä oli yltänyt tekoihin, jollaista useimmat eivät osanneet kuvitella pahimmissa painajaisissaankaan. Tähän saakka he olivat tehneet mitä mielivät ja koska mielivät. Nelikko oli onnistunut lipeämään jokaisesta kiinniottoyrityksestä jättäen taakseen kuolleen auroriryhmän. Tästä syystä olikin tuntunut todelliselta saavutukselta, kun Walden Macnairin auroriryhmä oli lähettänyt sanan, että he olivat onnistuneet vangitsemaan nelikon, mutta että heidän ryhmänsä oli kokenut menetyksiä, joten he eivät voisi turvallisesti kuljettaa vankeja pois kiinniottopaikalta. Aurorijaoston johtaja Rufus Scrimgeour päätti lähettää paikalle lisävahvistukseksi tunnustetun ja kiitetyn Elroy Dobrogostin auroriryhmän, joka oli niitä harvoja ryhmiä, joka ei ollut kokenut mitään menetyksiä sodassa, vaikka ryhmä oli jopa hitusen uhkarohkea pyrkimyksissään vapauttaa taikamaailma Tiedät-Kyllä-Kenen ikeestä.

Kun Päivän Profeetta oli kesän alussa ensimmäistä kertaa raportoinut auroreiden ja kuolonsyöjien yhteenotosta, olivat tunteet kuumenneet ja taikamaailma älähtänyt - ministeriöön oli tulvinut pöllöjä huolestuneilta velhoilta ja noidilta, jotka vaativat tietää, minkä tähden tilanteen vakavuudesta oli vaiettu ja mitä taikaministeriö aikoi pimeyden velhoille tehdä. Tähän aikaan taikaministeri Venatia Belenus oli päättänyt perustaa erillisen sodankäynninyksikön ministeriöön, joka sijoitettiin suoraan hänen valtansa alle ja joka vastaisi ministeriön osastojen toimien järjestelystä, kunnes sotatilanteen julistettaisiin olevan ohitse. Taikaministeri Belenus valitsi yksikön johtajaksi Charlus Potterin, joka suostui palaamaan eläkepäiviltään vakavan tilanteen vuoksi. Herra Potter oli nuoruudessaan ollut mukana Grindelwaldin sodassa, ja vanhempi ikäpolvi muisti hänet todellisena sankarina Albus Dumbledoren rinnalla. Charlus Potter puolestaan valitsi vastaperustetun yksikkönsä päästrategiksi nuoren Sauda Podmoren - valinta, jota useimmat hieman ihmettelivät, mutta herra Potter oli vakuuttanut ihmettelijöille, että herra Podmorella oli kaikki hänen luottamuksensa.

Tarkat tiedot siitä, että mitä tuona onnettomana yönä tapahtui, olivat vain harvojen tiedossa. Julkisesti tiedettiin, että Podmore oli ohittanut herra Scrimgeourin käskyn tuoda vangitut Lontooseen lisäavun voimin ja sen sijaan komentanut vangitsemispaikalle kaksi aurorijoukkoa taikalakineuvoston jäsenien kanssa tarkoituksena tuomita vangitut heti paikan päällä toimitettavaksi suoraan Azkabaniin. Mukaan lähtivät muun muassa tunnettu ylin syyttäjä Siriina Papricia, joka tunnettiin kylmästä ja armottomasta tyylistään ja siitä, että hän oli saanut telkien taakse kaikki pidätetyt kuolonsyöjät, sekä ylituomari Napoleona Daisy, joka toimi ylimmän syyttäjän saumattomana aisaparina kuolonsyöjäoikeudenkäynneissä. Ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö tilanne sujuisi jouhevasti, sillä saattajien lisäksihän paikalla odotti vangittujen kanssa aurorijoukko, joten auroreita olisi enemmänkin kuin tarpeeksi, vaikka matka pidätyspaikalle ei ollutkaan se helpoin: paikka sijaitsi rannikolla, joka oli aikoinaan salakuljetusongelmien tähden tehty niin karttaamattomaksi kuin ilmiintymisen pitäväksi paikaksi jo parisataa vuotta sitten. Moisia vanhoja loitsuja ja suojauksia käynyt niin vain nostettavan.

Kaikki ei kuitenkaan ollut mennyt aivan niin kuin oli tarkoitus, sillä aamun sarastaessa taikaministeriössä juostiin osastolta toiselle käskyjä jaellen ja uutisia huudelleen. Vain yksi lähetystöstä oli palannut: Ellena Avarus, joka oli ylimmän syyttäjän henkilökohtainen sihteeri, oli onnistunut pakenemaan ja tuomaan huonot uutiset, vain kuollakseen hieman sen jälkeen taikaministeriön aulaan. Ainoan todistajan kuollessa oli varmaa tietoa hyvin vähän. Avaruksen kertoman mukaan Walden Macnair oli petturi ja kuolonsyöjät olivat tappaneet neuvostoa saattavat aurorit pitäen nyt ylintä syyttäjää ja ylituomaria panttivankeinaan. Jokainen aamun töihiintulija kuuli nuo sanat, eikä kestänyt kauaakaan, kun tilanne oli kaikkien tiedossa.

Yleinen mielipide oli, että Podmore oli tehnyt virheen: kenties jopa toiminut tarkoituksella Tiedät-Kyllä-Kenen pussiin. Podmoren eroa vaadittiin ja tämän laittoa syytteelle. Taikaministeri Belenus ei kuitenkaan tukenut vaateita, eikä myöskään sodankäynninyksiön myötä perustetun sisäisen valvonnan johtaja Ignatius Prewettkään pitänyt sitä tarpeellisena. Sodankäynninyksikön johtajasta Charlus Potterista sen sijaan ei kuulunut mitään, joten tämän mielipidettä alaisensa toimintaan ei saatu. Potterin katoaminen tällaisena hetkenä aiheutti paljon puhetta, mutta asian paheksumiseen ei ollut liiemmälti aikaa: ylin syyttäjä ja ylituomari olisi pelastettava.

Podmore keräsi itsevarmuutensa rippeet ja ryhtyi järjestelemään pelastustoimia. Haluamatta enää tehdä virheitä, kokosi Podmore voimat yhteen ja valitsi mukaan otettavaksi suuren joukon auroreita, taikalainvartijoita, unhoituttajia, vahinkotaikojen peruutuspartiolaisia ja porttiavainvirkailijoita. Mieluiten Podmore olisi halunnut ottaa mukaan kaikki ministeriön taistelutaitoiset tekemään tilanteesta lopun, mutta hän tiesi, että ei voinut jättää taikaministeriötä suojaamattomaksi, sillä jos kyseessä olisikin ansa saada taikaministeriö haavoittuvaiseksi, ei Podmore halunnut olla se, joka tekisi virheestään vielä suuremman.

Paniikkia oli havaittavissa ja jokainen halusi tehdä jotain asian selvittämisen hyväksi. Suurin yllätys tuli kuitenkin herra Bartemius Crouch Sr:lta, sillä Podmoren kerätessä joukkoja pelastustoimiin, julisti herra Crouch Sr. auroreille poikkeusluvan käyttää anteeksiantamattomia kirouksia kuolonsyöjiin. Useimmilla kesti hetkisen toipua moisesta uutisesta ja useimmat aurorit mutisivat, etteivät ikinä tulisi niitä luvasta huolimatta käyttämään. Toiset taas olivat epävarmoja, että oliko miehellä edes oikeutta antaa moisia valtuuksia ja vaadittiin melkoinen ryhmittymä sihteereitä tutkimaan arkistoja, että kyllä moinen mahdollisuus todellakin taikalainvartijaosaston johtajalla sotatilanteessa oli.

Ensimmäinen ryhmä lähti kohden tuota karttaamatonta rannikkoaluetta aamun kylmässä kajossa, kun Ellena Avaruksen saapumisesta ja kuolemisesta oli kulunut kaksi tuntia. Podmoren aikataulun mukaan kaikkien paikalle kutsuttujen yksiköiden tulisi olla paikalla sinä iltana viimeistään kello kuudelta, jolloin pelastustoimet voisivat todella alkaa.