Taikaministeriön Pikkujoulut
Peli EI spoilaa seitsemättä Harry Potter -kirjaa!
Taikaministeriön Pikkujoulut on J.K. Rowlingin luomaan Harry Potter -maailmaan sijoittuva liveroolipeli, joka pelataan Helsingissä Nuorten luontotalolla 16.12.2007. Pelin järjestää HP-larpit ja pelinjohtajina toimivat Katja Rinne ja Ilona Mäkinen.
Maailmankuva
Britannian taikaministeriön pääkonttorissa kuhisi. Ottaen huomioon, että kaikki vähänkin tärkeämmät henkilöt olivat suorittamassa Tärkeitä Tehtäviään jossain muualla, ministeriön tilat olivat harvinaisen äänekkäät. Ikkunoiden ulkopuolella suuret painavat lumihiutaleet leijuivat kohti maata, vaikka Lontoon kaduilla jästit tarpoivat loskassa ja viimassa. Ministeriön säävelhot olivat hyvällä tuulella. Yleisesti ottaen kaikki olivat hyvällä tuulella. Haamujaoston läpikuultavat vieraat naureskelivat, näkymättömyysjaosto oli vaihteeksi näkyvä ja, no, kentaurilähetti oli tavanomaisen ryppyotsainen mutta kukaan ei antanut sen häiritä itseään. Käytäville kantautui leppoisa puheensorina, naurua ja joskus jopa hyräilty laulunpätkä.
Kaiken iloisuuden keskellä mielialaa piristi vielä tieto siitä, että illalla jokainen saisi hengähtää hetken ja olla ajattelematta töitään. Oli Ministeriön vuotuisten pikkujoulujen päivä ja kaikki odottivat innoissaan illan tuomaa lämmintä tunnelmaa, lämmintä juotavaa ja hetken juhlimista synkkenevien aikojen keskellä.
Jo joitain vuosia oli kuulunut huhuja Britannian taikayhteisöä uhkaavasta uhasta. Ihmisiä oli kadonnut ja kuollut hämärissä olosuhteissa. Tarkkaavaisimmat saattoivat huomata, että suurin osa kuolleista oli syntyperältään jotain muuta kuin niin kutsuttuja "puhdasverisiä". Ihmissusien hyökkäykset olivat lisääntyneet, ankeuttajat liikehtivät levottomasti Azkabanin ympäristössä, jättiläishavaintoja tehtiin yhä tiuhempaan tahtiin ja lähes joka viikko paljastui uusi komennutustapaus. Kokonaisia perheitä oli murhattu koteihinsa ja murhapaikkojen yllä leijui ivallinen ja irvokas pääkallo, jonka suusta mateli käärme. Pelko ja sekasorto alkoivat saada otetta yhä enemmän ja vaadittiin raudanlujia päätöksiä ja johtohenkilöitä pitämään Ministeriö kasassa ja toimintakykyisenä. Nyt vuonna 1976 kaikki oli hieman rauhoittunut. Tai ehkä se vain tuntui siltä, ehkä siihen kaikkeen oli turtunut. Pieni toivo kuitenkin alkoi heräillä: ehkä uhka ei ollutkaan niin vakava, ehkä tästä vielä selvittäisiin ilman joidenkin manaamaa sotaa. Tai ehkä ei. Toki oli niitäkin, joiden mielestä kyseessä oli vain tyyntä myrskyn edellä. Suusta suuhun kiersi kuiskattu ja pelätty nimi "Voldemort" vaikka kukaan ei oikeastaan tiennyt kuka tai mikä tämä kyseinen Voldemort oli. Jotain todella pahaa kuitenkin. Ministeriön työntekijät työskentelivät päivästä päivään sen eteen, että tämä Voldemort-uhka saataisiin ensinnäkin paikallistettua ja toisekseen eliminoitua. Sitä oli yritetty jo viitisen vuotta aktiivisesti...
Tänä joulukuisena päivänä harvojen ajatukset kuitenkaan jaksoivat ajautua ajattelemaan ikäviä asioita, sillä monilla illan juhlat olivat päällimmäisenä mielessä.
