HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Normal;Default Paragraph Font;postbody1;Weasleyn sukuhistoria

---

Varhaishistoria

Varhaisimmat maininnat Weasleyn suvusta ovat 1300-luvun loppupuolen kauppakirjoista, tosin nimellä Weasel, joka 1500-lukuun mennessä muuttui muotoon Weasley, samalla kun sukuun sekoittui myös muuta eurooppalaista verta. Weasleyt keskittyivät kuitenkin aina enemmän Ison-Britannian sisäiseen kaupankäyntiin, ja säilyttivät 1900-luvulle asti suvun alkuajoilta peräisin olevan rikkaan, aatelisen kauppiassuvun leiman. Veri on säilynyt puhtaana siitä huolimatta, että 1600-luvulla aiemmin yleisiä olleet serkusavioliitot vähenivät, ja suku jakautui useaksi huoneeksi, joista ei ole pidetty tarkkaa lukua.

1700-luvun puolivälissä kuitenkin on syntynyt kiistaa siitä, ketkä enää kuuluvat sukuun - tämä johti esimerkiksi erään huoneen irtisanoutumiseen suvusta: Alphonse Weasley, joka muistetaan myös sitkeistä yrityksistään vaihtaa nimi Weasleystä takaisin Weaseliksi, vaati puhdasverisyystutkimuksia kaikille suvun jäsenille, halusi siirtyä takaisin serkusavioliittoihin ja kannatti muutenkin vanhoja menetelmiä, kun nuoremmat sukupolvet, hullaantuneina uuden ajan mahdollisuuksista, taistelivat vapauden puolesta. Alphonsen tempauksista vihastuneena erästä etääntynyttä huonetta edustanut Theodor Weasley katkaisi kaikenlaiset siteet muuhun sukuun. Näiltä ajoilta on säilynyt erittäin kaunis kirjanen, Theodorin tyttären, Ranskaa ihannoivan ja maan kieltä sujuvasti puhuvan Georgette Weasleyn kirjoittama vallankumouksellisromanttinen "Wapaus racastaa". Teos julkaistiin George Weasleyn nimissä, ja kirjoittajan todellinen henkilöllisyys pysyi sukupolvelta toiselle periytyvänä perhesalaisuutena.

Alphonse Weasleyn aikojen jälkeen on suku pitänyt yhtä, mikä olikin tarpeen, kun 1800-luvun lopussa sukua alkoi koetella omituinen epäonni: onnettomia avioliittoja, sairaita lapsia, ongelmia kaupankäynnissä ja ihmissuhteissa - kunnes kummallinen epäonnen kierre yllättäen lakkasi viimeiseen onnettomaan omaisuudenmenetykseen ("Isosetä Konrad, jäniksenkäpälät ja mitä siitä seurasi"), jättäen Weasleyn suvun jäsenet kylpemään vaikeiden aikojen jälkimaininkeihin.

Lähihistoria

Kutakuinkin vuonna 1902 Isosetä Konrad - joka yleisesti kulki sillä nimellä myöhempienkin sukupolvien keskuudessa - päätti, että sukua koettelevalle epäonnelle tulisi loppu. Kahden nuoren veljentyttären hukuttua sukukartanon pihalla sijaitsevaan ankkalampeen, näiden isän jouduttua sydänkohtauksen uhriksi epätoivoisessa yrityksessään kuivattaa kyseinen lampi, muutaman ankan ja näitä ankkoja jahtaavien kissojen käytyä lievästi sanoen köpelösti ja Tuhlaajapoika-Boriksen menetettyä hyvin mittavan osan metsästysmaistaan kortinpeluussa otti vihdoin suvun päämies ohjat käsiinsä. Hän pisti pystyyn laajan jäniksenkäpäläbisneksen. Pahaksi onneksi tämä ei tuottanut toivottua tulosta.

Se oli aikaa ennen lentävien mattojen maahantuonnin kieltämistä, ja Isosetä Konrad oli omakätisesti lähtenyt johtamaan jäniksenkäpälien kuljetusoperaatiota. Huolimatta siitä, että matto oli lastattu ensiluokkaisilla, mustalaisten vanhoilla loitsuilla varmistetuilla onnenkaluilla, osui jästien lentokoneesta pudonnut teräksinen eväsloota suoraan Isosetä Konradin päähän. Isosetä Konrad menetti henkensä.

Tämä oli erittäin epäsuotuisa tapahtuma koko suvulle, sillä ottaen huomioon että Isosetä Konradin veli ja kaksi veljentytärtä olivat joutuneet kohtalokkaan ankkalammen uhreiksi, eikä Konradilla, pelkkä setä kun oli, ollut lapsia, peri hänen leskirukkansa, skotlantilainen aatelisnainen Annabelle Crooktoe, suuren omaisuuden, jonka hän sittemmin testamentoi omalle sisarentyttärelleen. Näin menetettiin Weasleyn suvun kaikkien aikojen suurin pesämuna - eikä sitä ole sen jälkeen takaisin saatu.

Tämä menetys, jota aiheettomasti kutsutaan nimellä "Isosetä Konrad, jäniksenkäpälät ja mitä siitä seurasi" - sillä eihän se suinkaan ollut isosedän syytä, että eväsloota sattui murskaamaan hänen päänsä - näkyy nykypäivänäkin suvun edustajissa: kun ei ole mahdollisuutta turvata suvun omaisuuteen, jokaisen on hankittava itse oma toimeentulonsa. Ja tämä on tehtävä Weasleyn tapaan - rehdisti ja kovalla raatamisella. Sillä rehellisyys on aina ollut suvun arvostamia hyveitä - niinkin pitkälle, että jos Tuhlaajapoika-Boris aikoinaan olisi huijannut korttipelissä, olisivat seudun tavoitelluimmat metsästysmaat nyt Weasleyn omaisuutta. (Jotkut tosin puhuvat, että Tuhlaajapoika-Boris ei olisi ollut täysin turha poika - hänen kerrotaan väittäneen, että hurmaava mutta katala neito Bibi Nott olisi hänelle vedonlyönnin tuloksena velkaa merkittävän rahasumman, jota ei koskaan pystynyt maksamaan. Tarinaa ei ole koskaan tutkittu sen enempää, koska kyseessähän oli sentään Tuhlaajapoika-Boris, kerta kaikkiaan...)

Grindelwaldin sodan aikana Konrad-sedän veljenpojanpoika, raivostuttavasta täydellisyydestään tunnettu, tyttöjen suosiossa ollut Paul Weasley, hankki monta Kunniamerkkiä Ällistyttävistä Rohkeudenosoituksista Sodan Ilkeyksien Musertaman Yhteiskunnan Sisällä (K.Ä.R.S.I.M.Y.S.), ja hänen äitinsä, hullaantuneena iltatähden saavutuksista, laittoi alulle perinteen, jonka mukaan kunniamerkit ovat periytyneet jokaisen perheen esikoiselle. Paul Weasleyn lasten, Anne ja Thomas Weasleyn jouduttua isänsä kanssa riitoihin joita ei koskaan ehditty sopia, mitalit periytyvät Paulin sisarenpojille.

Aina on kuitenkin löytynyt vastaanottaja kunniamerkille: sodassa pimeän voimia vastaan Weasleyt ovat aina olleet sillä puolella, jonka moraalikäsitykset ovat vastanneet heidän omiaan - 70-luvun sodassa Kuolonsyöjiä vastaan Weasleyt olivat niitä harvoja puhdasverisiä sukuja, jotka eivät tukeneet Häntä-Joka-Jääköön-Nimeämättä.

1900-luvun alusta lähtien, suvun varallisuuden systemaattisesti vähennyttyä, Weasleyn suku on menettänyt hiukan sitä arvovaltaa, jonka suuremmat suvut, kuten Malfoy tai Longbottom, säilyttivät läpi vuosisadan, mutta yhä sitä kuitenkin arvostetaan erittäin vanhana ja melko puhtaana säilyneenä sukuna. Tosin nyt, kun kuukausilehtien kolumneihin vähitellen, salaa ilmestyy mainintoja puhdasveristen velhojen sisäsiittoisuudesta ja siitä, kuinka kauan sitä aiotaan jatkaa, nyt kun ollaan siirtymässä avoimemmalle ajalle, ovat Weasleyt puoliksi tietoisesti irtisanoutumassa puhdasverisyyden vaalimisesta, ja veri hitaasti mutta varmasti sekoittuu puoliveristen ja jästisyntyisten liittyessä perheisiin.