HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Normal;Default Paragraph Font;postbody1;Longbottomien sukuhistoria

Isaac Longbottom 1619-1702

Cressida Longbottom 1647-1736
Gabriel Longbottom 1649-1658
Gareth Longbottom 1649- 1728

Baldric Longbottom 1678-1756
Jasper Longbottom 1681-1746

Isaac Longbottom 1701-1736
Agatha Longbottom 1707-?

Mathúin Isaac Longbottom 1720-1782
Melvyn Isaac Longbottom 1723-1736
Oswin Isaac Longbottom 1723-1736
Tresha Longbottom 1727-1736
Dylan Isaac Longbottom 1729-1736

Cedric Isaac Longbottom 1745 –1801
Cecilia Longbottom 1750-1812

Roderick Isaac Longbottom 1766-1850
Janae Longbottom 1771- 1817

Neala Longbottom 1784-1877
Muirin Longbottom 1787-1860
Amaranta Longbottom 1795-1880
Emmanuel Isaac Longbottom 1800-1892

Myrna Longbottom 1819-1889
Myron Isaac Longbottom 1823-1868
Moira Longbottom 1831-1905

Norwood Isaac Longbottom 1843-1911
Topher Isaac Longbottom 1845-1912

Matilde Longbottom 1868-1879
Lorie Longbottom 1870-1960
Jonathon Isaac Longbottom 1872-1954
Josiah Isaac Longbottom 1872-1940
Anneka Longbottom 1876-1906

Neville Isaac Longbottom 1906 -->

1600-luku

Longbottomien suku alkaa vuodesta 1642, jolloin Isaac Musta erosi Mustan suvusta. Isaac ei koskaan soveltunut kunnolla Mustan sukuun, ensimmäinen paheksuntaa aiheuttanut asia kun tapahtui jo Isaacin ollessa 11-vuotias. Silloin hänet lajiteltiin Tylypahkassa Luihuisen sijaan Rohkelikkoon, jossa lähes jokainen hänen jälkeäisistäänkin on ollut. Hän valitsi nimekseen Longbottom uuden kotinsa, joka sijaitsi Pitkäperän kukkulalla (”Long bottom’s hill”), mukaan. Isaac Longbottom rakennutti Etelä-Englannissa sijaitsevalle kukkulalleen pienen kartanon, jossa ei koskaan tultaisi noudattamaan Mustan suvun ihanteita. Varsinainen syy Isaacin nimen vaihdokselle ei ole täysin selvillä, mutta hänen uskotaan olleen eri mieltä siitä, miten jästisyntyisiä tulisi kohdella.
Vuonna 1645 Isaac nai itseään yhdeksän vuotta nuoremman naisen, tanskalaissyntyisen Linnéa Stemmen, joka oli paennut pakkoavioliittoa Englantiin. Linnéa oli puhdasverinen noita, hänen kerrotaan olleen hento ja kaunis nainen, mutta aina hiukan sairaalloinen.
Ammatiltaan Isaac oli aurori. Hänen tiedetään vanginneen muun muassa erään Macnairin suvun jäsenen, joka syyllistyi puoliveristen kiduttamiseen.

Vuonna 1647 Linnéa synnytti pariskunnan ensimmäisen lapsen, tyttären, joka sai nimekseen Cressida Longbottom. Kaksi vuotta tyttöä myöhemmin syntyivät kaksoset Gabriel ja Gareth. Gabriel sairasteli paljon jo pienenä ja kuoli vuonna 1658 tuntemattomaan sairauteen.
1664 Cressida suostui Algar Bonesin kosintaan ja muutti tämän luo Lontooseen. Bonesin suvun vanhoista merkinnöistä löytyy tieto pariskunnan kolmesta pojasta ja kahdesta tyttärestä.
Vuoden 1670 keväällä Gareth, joka oli seurannut isänsä jalanjäljissä ja ryhtynyt hänkin auroriksi, nai jästisyntyisen Marie Beldenin. Parin avio-onnea ehti kuitenkin kestää vain muutaman kuukauden ennen kuin Marie kuoli epämääräisissä olosuhteissa. Gareth syytti Mustan sukua tapahtuneesta, kuolemaa ei kuitenkaan koskaan tutkittu, vaan se merkittiin virallisiin asiakirjoihin ’luonnollisena kuolemana’. Gareth meni uusiin naimisiin seitsemän vuotta myöhemmin, tavattuaan skotlantilaisen noidan, Isla McGinnisin. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi vuoden 1678 syksyllä. Poika nimettiin Baldriciksi. Pikkuveljen Baldric sai vuonna 1681 ja tälle annettiin nimeksi Jasper.
Vuonna 1686 Linnéa, joka oli sairastellut erityisen paljon muutaman aiemman vuoden aikana, kuoli saman tuntemattoman sairauden seurauksena, kuin heidän poikansa Gabriel oli kuollut. Menetettyään rakkaan vaimonsa Isaac palkkasi vasta 15-vuotiaan Shaelyn Punurmion, joka oli karkoitettu sukunsa luota paljastuttua, että tämä oli pelehtinyt perheen hovimestarin apulaisen kanssa, kotiapulaisekseen. Shaelynin oli pelätty olevan raskaana puoliveriselle palvelijalle ja niin hänet oli lähetetty pois ilman minkäänlaista omaisuutta tai paikkaa johon mennä. Vaikka Shaelyn ei ollutkaan kaksinen kotiapulainen, ei Isaac raaskinut erottaa tyttöä. Tämä on vain yksi hyvä esimerkki Isaacin lämminsydämisyydestä. Isaacin yksinäisyyttä vähensi myös se, että Gareth ja Isla asuivat poikineen Pitkäperän kukkullalle rakennetussa talossa niin, että Isaac saattoi nähdä lapsenlapsiaan aina kun halusi.

Gareth saattoi olla ylpeä pojistaan: Baldrickistä tehtiin aurori vuonna 1697 ja Jasper muutti Lontooseen vuonna 1698 voidakseen työskennellä Irvetan palveluksessa. Samana vuonna, jona Baldrick oli valmistunut auroriksi hän paljasti olleensa jo kolmen vuoden ajan kihloissa Shaelynin kanssa. Parin häitä vietettiin onnellisissa merkeissä seuraavan vuoden kesällä. Baldrick muutti isoisänsä kartanoon, josta Isaacille kiitollinen Shaelyn kieltäytyi lähtemästä, jotta häntä niin hyvin kohdellut mies, joka edelleen suri vaimonsa kuolemaa, ei joutuisi asumaan aivan yksinään. Seuraavana vuonna Isaac sai kutsun Seurapiirin vuosittaiseen kokoontumiseen. Myös hänen poikansa ja tämän lapset oli kutsuttu sinne, mikä siis tarkoitti, että Longbottomien yhä tuoreesta suvusta oli tullut Seurapiirin jäsen. Vanhoista päiväkirjoista selviää, että Isaac, joka halveksui syvästi vanhojen sukujen tapaa arvostella ihmisiä veren perusteella, ei olisi halunnut osallistua tapahtumaan tai kuulua mihinkään ’puhdasveristen kerhoon’. Gareth ja hänen lapsensa, varsinkin Jasper, halusivat kuitenkin osallistua tapahtumaan ja niin Isaac lopulta suostui. Siitä lähtien Longbottomit ovat kuuluneet Seurapiiriin.

1700 – 1734

1700-luku alkoi Longbottomien suvulla sekä onnellisissa että surullisissa merkeissä. Vuonna 1701 synnytti Shaelyn pojan, joka sai nimekseen Isaac Longbottom isoisoisänsä mukaan. Isaac ei kuitenkaan ehtinyt pitkään nauttia pienen kaimansa seurasta, sillä seuraavan vuoden syksynä hän nukkui pois. Suvun perustajan kuolema oli kova isku koko perheelle.
Shaelyn synnytti pariskunnan toisen lapsen vuonna 1707. Lapsi oli tyttö ja sai nimekseen Agatha Longbottom. Baldric ja Shaelyn olivat kyllä suunnitelleet hankkivansa vielä kolmannenkin lapsen, mutta vuonna 1710 Shaelyn joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän sai keskenmenon, eikä enää voinut myöhemmin saada lapsia.
Vuonna 1728 Gareth kuoli onnellisena perheensä ympäröimänä. Isla eli hänen jälkeensä vielä kymmenen vuotta, jonka jälkeen kuoli yllättäen nousseeseen keuhkokuumeeseen.
Baldrick jäi eläkkeelle vuonna 1738. Hän kiinnostui kasveista ja alkoikin kasvattamaan erilaisia lääkkeissä ja rohdoissa käytettäviä yrttejä. Viimeisten vuosiensa aikana hän tutki Artemisia absinthiumin käyttömahdollisuuksia ja tuli vahingossa kehittäneeksi absintin, jota jästit suosivat 1800-luvulla. Baldrick kuoli rauhallisesti nukkuessaan vuonna 1756. Shaelyn kuoli tasan vuotta myöhemmin nautittuaan liian suuren määrän absinttia.
Jasperista ei hänen muuttonsa jälkeen ole saatu paljoakaan selville. Hänen tiedetään asuneen Viitokujalla yhdessä ystävänsä, ranskalaissyntyisen Pierre Delacourin, kanssa, joka työskenteli hänkin Irvetassa. Jasper kuoli vuonna 1746 Irvetaan tehdyn ryöstöyrityksen yhteydessä.

Isaac meni naimisiin irlantilaisen puhdasverisen noidan, Eithne Farquhar, kanssa vuonna 1719. Isänsä tapaan hänkin opiskeli auroriksi ja hyvä sellainen hän olikin. Pariskunnan ensimmäinen lapsi, poika joka nimettiin Mathúin Isaaciksi, syntyi vuonna 1720. Mathúin oli Eithnen isän nimi, jonka tämä toivoi anntettavan tyttärenpojalleen. Mathúin Isaacista myöskin alkaa Lonbottomien aina tähän asti kestänyt perinne antaa pojalle toiseksi nimeksi Isaac suvun perustajan mukaan.
Isaacin sisko Agatha puolestaan meni naimisiin jästisyntyisen Kolby Dunstanin kanssa vuonna 1722. Pariskunta suuntasi Amerikkaan, jossa he liittyivät intiaanien oikeuksia puolustaneeseen ryhmittymään. Agatha kirjoitti vanhemmilleen kahden seuraavan vuoden ajan, mutta sen jälkeen kirjeet loppuivat, eikä tietoja hänestä enää saatu.
Isaacia siunattiin vielä kolmella pojalla ja yhdellä tyttärellä. Mathúin jälkeen syntyivät kaksoset Melvyn ja Oswin vuonna 1723, joita seurasi tytär Tresha neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1729 syntyi perheen kuopus, joka sai nimekseen Dylan.

Eithnen haamu

Vuonna 1735 Isaac osallistui erään salakuljetustapauksen selvittämiseen. Sen tuloksena vangittiin kolme englantilaista ja kaksi saksalaista velhoa. Englantilaisten velhojen nimet on salattu, mutta saksalaisten tiedetään oleen serkukset, jotka kantoivat nimeä Krabbe. Paljastui, että kyseessä oli suuremman rikollisliigan yksi osa ja että miesten vastuulla oli myös useita kuolemia. Kaikki viisi tuomittiin loppuiäksi Azkabaniin.
Seuraava kertomus perustuu Eithe Longbottomin haamun, joka edelleen asuu Pitkäperässä, minulle kertomaan tapahtumien kulkuun:

Heinäkuun 25. päivänä, vuonna 1736 16-vuotias Mathúin oli lähtenyt kihlattunsa, Sherisse Menainin, luo päivälliselle. Koko muu perhe oli yhdessä kotona, sillä Isaacilla oli vapaapäivä. Oli kulunut tarkalleen vuosi salakuljetustapauksen tuomioiden langettamisesta.
Me istuimme parhaillaan päivällispöydän ääressä, kun meidän ympärillemme ilmiintyi viisi velhoa, jotka välittömästi loitsivat meidät tajuttomiksi.
Herätessäni makasin vatsallani maassa, aivan Dylanin vieressä. Tresha makasi Dylanin vieressä ja kaksoset Isaacin vieressä vähän kauempana.
Velhot olivat peittäneet kasvonsa mustien naamioiden avulla ja puhuivat toisilleen saksaksi. Meidän kätemme oli köytetty selän taakse. Lopulta yksi velhoista alkoi puhua meille. Hän sanoi, että Isaacin olisi pitänyt pysyä erossa Krabbejen asioista ja että nyt hän saisi kokea pienen opetuksen. Yksi heistä nosti Melvynin hiuksista ylös ja toinen löi häntä. He sanoivat, että jos emme kaikki katsoisi, he olisivat vielä julmempia. Melvyn oli silloin 13. En halua kertoa kaikkea sitä mitä he tekivät pojalleni, sillä sen ajatteleminen tekee liian kipeää. He mursivat hänen kätensä aivan edessäni ja koko ajan Dylan ja Oswin itkivät. Treshan jalat pettivät ja hän makasi maassa kalpeana. Isaac yritti riuhtoa käsiään irti köysistä siinä onnistumatta. Minä huusin ja rukoilin heitä säästämään lapseni. Lopulta Melvyn vajosi kuolleena maahan.
Oswinia he kohtelivat vielä julmemmin, he tekivät kaiken hitaammin ja kivuliaammin, jos vain mahdollista. Muistan, kuinka Isaacin kasvoilta oli kaikki väri kadonnut ja hän oli lopettanut rimpuilemisen.
Lapsista he säästivät viimeiseksi Treshan, minun rakkaan tyttäreni, joka oli vasta 9-vuotias. En halua edes puhua siitä, mitä kaikkea he hänelle tekivät, ennen kuin hän oli mennyt tajuttomaksi verenhukan takia.
Seuraavaksi he arpoivat, kumpi meistä, minusta ja miehestäni, saisi elää pidempään ja päätyivät minuun. Sen jälkeen he katkoivat silmieni edessä Isaacin jokaisen sormen, jokaisen varpaan yksitellen. He tekivät hänelle kaikkea niin kamalaa, ettei sellaista voi edes kuvitella. Viimeiseksi he tappoivat minut.

1737 – 1799

Mathúinista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Hän löysi perheensä murhattuna ja silvottuna kotoaan, eikä varmasti koskaan toipunut siitä täysin. Hänen hankkiuduttuaan töihin ministeriön palvelukseen vuonna 1737 hän ja Sherisse menivät naimisiin.
Vuonna 1745 syntyi parin ensimmäinen ja ainoa poika, jolle annettiin nimeksi Cedric Longbottom. Cedric sai pikkusiskon viisi vuotta myöhemmin, siskolle tuli nimeksi Cecilia Longbottom. Cecilia oli ensimmäinen kahdesta Longbottomista, jotka ovat ainoina suvussaan kuuluneet Tylypahkassa muuhun tupaan kuin Rohkelikkoon. Cecilia nimittäin opiskeli Korpinkynnessä samoin kuin hänen veljenpoikansa vuosia myöhemmin.
Kymmenen vuotta Cedricin ja Cecilian pois kotoa muuttamisen jälkeen vakavasti masentunut Mathúin tappoi itsensä vuoden 1782 heinäkuun 25. päivänä. Sherissa kuoli 34 vuotta myöhemmin vanhuuteen.

Huolimatta siitä, että hänen isänsä oli aina varoitellut aurorin urasta ja sen vaaroista, päätti Cedric ryhtyä auroriksi. Hän ei tuntenut kuuluvansa mihinkään muuhun ammattiin, joten hänelle se oli ainoa vaihtoehto. Cedric valmistui vuonna 1763 ja meni vuosi sen jälkeen naimisiin Hyacintha Kyyryn kanssa. Heidän ensimmäinen ja ainoa poikansa, Roderick Longbottom, syntyi vuonna 1766. Heidän tyttärensä Janae syntyi 1771, minkä jälkeen pari ei enää saanut enempää lapsia. Heidän liittonsa oli kuitenkin onnellinen ja rakastava. Cedric kuoli ollessaan suorittamassa tehtävää Lontoossa vuonna 1801, vain puolivuotta ennen kuin olisi jäänyt eläkkeelle.
Cecilia päätyi naimisiin Rigby Bullstroden kanssa. Hänen liitonsa ei muutamien tietolähteiden mukaan ollut aivan yhtä onnellinen kuin hänen veljensä. Rigbyn kerrotaan alkoholisoituneen jo nuorena, mikä tuskin teki Cecilian elämästä helppoa. Cecilia kuoli vuonna 1812 synnytettyään kolme lasta.

Roderick ei varsinaisesti olisi halunnut auroriksi, mutta koska aurorinurasta oli Longbottomien suvussa tullut miehillä lähes yhtä periytyvä kuin Isaacista toisena nimenä, hän hankkiutui koulutukseen ja sai aurorin oikeudet 1783. Hän tapasi eräällä Irlantiin suunnatulla työmatkallaan kauniin Shanley Borun, jonka toi mukanaan Pitkäperään.
Roderickin ja Shanleyn ensimmäinen tytär, Neala, syntyi vuonna 1784 eli vuosi häiden jälkeen. Pari sai toisen tyttären vuonna 1787, jolloin Muirin syntyi. Kului useita vuosia ja pari toivoi jatkuvasti saavansa pojan. Vuonna 1795 parille syntyi kuitenkin kolmas tytär, Amaranta. Tämä sai parin epätoivoiseksi ja Longbottomien suvun uskottiin päättyvän siihen. Vuonna 1800 Shanley tuli kuitenkin vielä kerran raskaaksi ja synnytti sillä kertaa pojan, joka nimettiin Emmanueliksi.
Janae puolestaan avioitui vuonna 1790 Rolland Aubreyn kanssa. Pariskunnan onnea ei kuitenkaan ehtinyt kestää kahta vuotta pidempään, sillä Rolland kuoli vuonna 1792. Ampiainen pisti Rollandia kaulaan, ja koska tämä oli allerginen, koitui se miehelle kohtaloksi. Janae suri kovasti miehensä kohtaloa ja kieltäytyi menemästä uusiin naimisiin. Asuttuaan usean vuoden ajan yksin hän julkaisi nimeä Jane Austen käyttäen ensimmäisen kirjansa, Järki ja tunteet, vuonna 1811. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi toisen romaaninsa; Ylpeys ja ennakkoluulo. Hän julkaisi myös muita kirjoja, jotka olivat ja ovat edelleen suosittuja sekä noitien että jästinaisten keskuudessa. Janae kuoli vuonna 1817 selittämättömällä tavalla, monet uskovat hänen riistäneen itse henkensä.

1800-luku

Neala muutti Ranskaan vuonna 1801 mentyään naimisiin Modestus Girardin, itseään 15 vuota vanhemman ranskalaisen aurorin kanssa. Neala tapasi Modestuksen, kun tämä oli suorittamassa erästä tehtävää yhdessä Roderickin kanssa. Neala ja Modestus saivat neljä lasta ja elivät yhdessä pitkän ja onnellisen elämän.
Murinia ja Amarantaa yritettiin kyllä kovasti rohkaista tapaamaan vapaita miehiä ja etsimään itselleen sopivaa sulhoa, mutta kumpikaan ei tuonut miestä kotiin näytille. Varsinkin Muirinilla, joka oli perinyt äitinsä kauniit kasvot, riitti ihailijoita aina riesaksikin asti, mutta aina hän ajoi heidät pois. Vuonna 1827 Muirin ja Amaranta muuttivat yhdessä Pitkäperän pienempään kartanoon, joka oli ollut jo muutaman vuoden ajan tyhjillään. Sieltä käsin he pystyivät myös auttamaan vanhempiaan näiden vanhoilla päivillä. Roderick ja Shanely kuolivat kumpikin vuonna 1850 lähialueilla riehuneen käärmerokko epidemian seurauksena. Myös Muirin sairastui käärmerokkoon, mutta hänet saatiin kuitenkin pelastettua. Hän kuitenkin menetti kuulonsa ja puhekykynsä taudin seurauksena. Muirin riisti henkensä kymmenen vuotta myöhemmin. Amaranta eli sen jälkeen vielä 20 vuotta kasvattaen puhpalluroita.

Pitkäperällä asumaan jäänyt Emmanuel tapasi tulevan vaimonsa vuonna 1817, jolloin Fergusin perhe muutti Pitkäperän vieressä sijainneeseen laaksoon. Fergusin perheen vanhin tytär, 19-vuotias Melanie, valloitti Emmanuelin sydämen ja pari vihittiin vuonna 1818. Vuosi sen jälkeen Emmanuel perusti kirjakaupan Longbottom’s Bookshop , joka oli erikoistunut pimeyden voimilta suojautumista käsitteleviin teoksiin. Kauppa kävi hyvin, sillä kirjakauppa oli ainoa laatuaan monen kymmenen mailin säteellä. Lisäksi Emmanuel osasi antaa asiakkailleen käytännönvinkkejä isänsä avustuksella, mikä sekin houkutteli asiakkaita.

Vuonna 1819, vuosi häiden jälkeen, syntyi Melanien ja Emmanuelin tytär Myrna. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1823, syntyi perheen ainoaksi jäänyt poika Myron. Perhe oli jo ehtinyt sopeutua ajatukseen, ettei enempää lapsia syntyisi, kun Melanie tajusi vuonna 1831 olevansa jälleen raskaana. Sinä vuonna syntyi perheen nuorin lapsi, tytär, joka sai nimekseen Moira.
Myrna vastasi myöntävästi Crotus Dumbldoren kosintaan vuonna 1839, ollessaan 20-vuotias. Monet Longbottomien naapureista kummastelivat, miksi Emmanuel oli suostunut liittoon, mutta hän vain totesi, että rakkaus ei katso nimeä. Myrnaa ja Crotusta siunattiin kahdella pojalla ja yhdellä tyttärellä. Myron nai Myrnan miehen siskon, Verena Dumbledoren, vuonna 1841. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai aurorin toimiluvan. Myron ja Verena saivat kaksi poikaa, vanhempi syntyi vuonna 1843 ja sai nimekseen Norwood, nuorempi poika syntyi kaksi vuotta myöhemmin ja nimettiin Topheriksi.
Vuonna 1849 Emmanuelin kaupan tuotto oli kasvanut jo niin suureksi, että hän palkkasi ulkopuolisen kirjanpitäjän, Manus Fletcherin, joka asui lähistöllä. Oltuaan töissä kolme vuotta ja ollessaan 18-vuotias Manus pyysi Emmanuelilta Moiran kättä. Parin häitä vietettiin vielä samana vuonna. Manus ja Moira saivat viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Moira kuoli vuonna 1905, 19 vuotta sen jälkeen kun hänen miehensä oli kuollut ihmissuden hyökättyä tämän kimppuun.
Emmanuel kuoli vuonna 1892 vuoteeseensa.
Myron kuoli vuoden 1868 marraskuussa ollessaan jahtaamassa kahta jästisyntyisten murhiin syyllistynyttä velhoa. Hänen vaimonsa Verena löydettiin vain kuukautta myöhemmin kuoliaaksi jäätyneenä Myronin haudalta, taskussaan kirje, jossa hän kertoi, että ei kestänyt elämää ilman Myronia ja että hänet tulisi haudata tämän viereen, jotta he voisivat olla ikuisesti yhdessä.

Norwood perusti yksityisen etsivätoimiston, joka oli erikoistunut puoliveristen ja jästisyntyisten noitien ja velhojen katoamistapauksiin vuonna 1866. Koska lähiseudulla asui huomattavan paljon noihin ryhmiin kuuluvaa väkeä, riitti hänellä aina asiakkaita. Norwood ei koskaan mennyt naimisiin, sillä työ, jota hän vaikuttaa kovasti rakastaneen vei kaiken hänen aikansa. Norwood kuoli vuonna 1911 selvittäessään kahden jästisyntyisen noidan katoamista Skotlannin nummilla. Hänet löydettiin murhattuna, mutta tekijää ei koskaan saatu selville.
Topher kouluttautui auroriksi ja valmistui vuonna 1866. Hän nai Anneka Teddingtonin, joka oli jäänyt orvoksi kymmenenvuotiaana ja varttunut orpokodissa. Anneka oli ammatiltaan ompelija ja pari tapasi Topherin menessä teettämään aurorinkaapuaan hänen luokseen. Häitä vietettiin vuoden 1867 kauniina kesänä. Topher ja Anneka saivat viisi lasta. Esikoinen Matilde syntyi vuonna 1868, Lorie kaksi vuotta myöhemmin. Kaksospojat Johnathon ja Josiah vuonna 1872. Anneka kuoli synnyttäessään heidän viimeistä lastaan vuonna 1876. Oli tehtävä valinta äidin ja lapsen hengen välillä ja tämä valitsi lapsen hengen säästettäväksi, kuopus sai nimekseen Anneka äitinsä mukaan. Topher kuoli vuonna 1912 erään työtehtävänsä yhteydessä, hänelle myönnettiin Merliinin ritarikunnan II-luokan kunniamerkki.

Matilden kohtalo on myös surullinen, sillä tytön elämä jäi kovin lyhyeksi. Vuonna 1879, jolloin tyttö opiskeli ensimmäistä vuotta Tylyphakassa, tyttö menehtyi lähdettyään harhailemaan yksinään Kiellettyyn metsään. Syytä siihen ei tiedetä, eikä myöskään ole selvinnyt mitä Matildelle metsässä tapahtui, mutta hänen ruumiinsa löydettiin pahasti ruhjoutuneena. On esitetty teorioita siitä, että kentaurit olisivat mahdollisesti käyneet tytön kimppuun, mutta sille ei ole varsinaisia todisteita.

1900-luku

Lorie lähti Tylypahkan jälkeen vuonna 1905 Italiaan opiskelemaan taikuudenhistoriaa. Siellä hän tapasi Crescenzo Claudiuksen, jonka kanssa meni naimisiin keväällä 1908. Pari sai kaksi tytärtä, joista toinen syntyi kuurona. Lorie kuoli vuonna 1960, kaksikymmentä vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Jontahonia aurorin ura ei isän kaunnutuksesta huolimatta kiinnostanut, sillä hän tunsi suurempaa vetoa kasvien tutkimiseen. Hän pääsi Tylypahkaan yrttitiedon opettajaksi vuonna 1899 ja työskenteli siellä aina vuoteen 1932 jolloin jäi eläkkeelle. Jonathon kuoli vuonna 1954.
Josiah puolestaan päätti isänsä tapaan ryhtyä auroriksi. Hän valmistui 1893, minkä jälkeen omisti seuraavat kymmenen vuotta elämästään pelkästään uralleen. Vuonna 1903 hän kuitenkin tapasi itseään kymmenen vuotta nuoremman Marietta Sophronian, jonka kanssa meni naimisiin. Josiah ja Marietta saivat vain yhden lapsen, Nevillen, joka syntyi vuonna 1906. Josiah kuoli taistellessaan Grindewladia ja tämän kannattajia vastaan vuonna 1940. Marietta menetti henkensä samassa sodassa kaksi vuotta miestään myöhemmin.
Topherin tyttäristä nuorin, Anneka, ei koskaan päätynyt naimisiin. Hän oli surumielinen nainen, jota tuntui koko melko lyhyeksi jääneen elämän ajan varjostaneen syyllisyys hänen äitinsä kuolemasta. Anneka riisti henkensä vuonna 1906, 30. syntymäpäivänään.
Neville Isaac Longbottom
Pitkäperässä vuonna 1955