HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Normal;Default Paragraph Font;postbody1;LESTRANGEJEN SUKUHISTORIA - kirjattu vuonna 1873 Suoraan aleneva sukuhistoria.

Lestrangien suku on asunut Ranskassa niin kauan, kuin sukuhistoriaa on kirjattu ylös, mutta on kuitenkin tiedostettu, että suvulla on yhteyksiä niin Britanniaan, Saksaan, Kreikkaan kuin Italiaankin. On turha käydä lävitse niitä kaikkia tietoja, joita suvusta on saatu kokoon, sillä joutuisimme palaamaan aina jästien ajanlaskun alkuun ja vielä sitäkin taaemmaksi, eivätkä tiedot kattaisi paljoakaan, sillä kirjalliset lähteet ovat ristiriitaisia niin toistensa kuin suvun perimätiedon kanssa. On kuitenkin selkeää, että Lestrange on arvostettu ja iältänsä vanha suku.

Lestranget ovat aina olleet tunnettuja omanarvontunnostaan sekä suvun puhtaudesta, ja vaikka useimpien mielestä veren puhtaus on nykypäivänä menettänyt merkityksensä, eivät Lestranget kuitenkaan kuulu näihin velhoihin. Suku ei ole koskaan horjunut mielipiteestään, että puhdasveriset velhot ovat maan ylimpiä eläviä, ja vaikka tiedämme, että myös puhdasverisiä velhoja on läpi aikojen ollut alemmissa asemissa, kuin mitä seurapiireissä olemme nähneet, ovat puoliveriset ja jästisyntyiset silti aina alemmalla tasolla.

Aloitamme suvun kertomuksen vuodesta 1389, jolloin suvun ensimmäinen nykyaikanakin tunnettu suuri päämies Lladlo Filippus Antone Lestrange syntyi.

Lladlo Filippus Antone Lestrange 1389-1474
Lestrangien nousu Ranskan vaikutusvaltaisimmaksi velhosuvuksi ja suvun omaisuuden kartuttaminen.

Lestrangejen suku oli jo vuosisatoja ennen Lladlon syntymää saavuttanut sen aseman ja varallisuuden, josta heidät tänäkin päivänä tunnetaan. Lladlolla oli onni syntyä kaiken sen loiston keskelle vanhimman pojan vanhimmaksi pojaksi ollen se, joka päivä perisi kaiken. Lladlolla oli myös vanhempi sisar, mutta hänestä tiedetään vähän, sillä kirjeistä ja asiakirjoista selviää ainoastaan, että hän meni naimisiin erään Malfoyn Venäjän sukuhaaran vesan kanssa. Velhojen maailmassa ei olisi ollut epätavallista, että naispuolinen perheenjäsen olisi perinyt omaisuuden, sillä velhomaailmassa oli niitäkin, jotka eivät katsoneet hyvällä toisen sukupuolen alentamista. Lestrange oli kuitenkin yksi niistä suvuista, jotka nostivat aina miehen perimysjärjestyksessä naisen ohitse.

Vaikka Lestranget olivat saavuttaneet kunnioitettavan määrän omaisuutta jo ennen Lladlon syntymää, oli hän kuitenkin se, joka teki suvusta laajemmin tunnetun ja kunnioitetun menetelmillä, jotka eivät ole tulleet vieläkään yleiseen tietouteen, mutta joista liikkuu edelleen paljon legendoja. Lladlon liikemies- ja hurmauskykyjen sanotaan olleen vertaistansa vailla ja oveluudellaan sekä maireudellaan hän kasvatti omaisuuttaan halveksimatta nykypäivän velhojen silmissä moraalittomia tekoja. Pian Lestrange oli kuitenkin Ranskan varakkain velhosuku, joka vaikutti kaikissa päättävissä elimissä ja loisti paikallisessa seurapiirissä.

Lladlo Lestrangen sanotaan olleen varsin sukurakas mies mielipuolisuuteen asti, sillä hänen tiedetään käyneen useita kaksintaisteluja suvun kunnian nimessä, koska jotkut nuoret miehet olivat hänen mielestään halventaneet Lladlon nuorempia sisaria naimatarjouksilla, vaikka Lestranget olivat arvoltaan näitä paljon ylempänä. Kaksintaisteluita käytiin myös kuvitelluista herjauksista ja huijauksista. Harva Lladlon taistelupari pääsi hengissä kotiin. Lladlo säilyi hyvin suojelunhaluisena sukuaan ja sukunsa omaisuutta kohtaan loppuun asti.

Lladlon ollessa sukunsa päämies, solmittiin suvussa tavallista enemmän perheen keskeisiä avioliittoja. Lladlo itse nai nuoremman sisarensa Carminen tyttären Aneten, tytön ollessa vain kolmetoistavuotias. Ilmeisen yleinen mielikuva suvun keskuudessa kuitenkin on, että Aneten kasvaessa oli tällä luja ote mieheensä ja hän oli se, joka lopulta piti perheessä todellista valtaa miehensä elämän loppupuolella. Lladlon loiston kausien katsotaankin loppuneen siihen, kun hän ja Anette aloittivat avioelämänsä.

Lladlo ja Anete saivat kaiken kaikkiaan kolme lasta, joista Maruc vanhimpana poikana jatkoi suoraa sukulinjaa. Marucin kaksi nuorempaa sisarta naitettiin Malfoyn sukuun Venäjän sukuhaaraan Lladlon vanhemman sisaren pojille.

Maruc Lladlo Filippus Lestrange 1432-1530
Suvun mätäpaise.

Jos Lladlo oli se suvun jäsen, joka kasvatti Lestrangien omaisuutta, teki hänen poikansa Maruc kaikkensa sitä tuhlatakseen. Maruc oli äitinsä suosiossa, mikä tarkoitti sitä, että hän pääsi käsiksi tulevaan omaisuuteensa jo elämänsä aikaisessa vaiheessa ja kesti kauan, ennen kuin hän rauhoittui ja otti vastuunsa Lestrangen tiluksista, joskaan edes elämänsä myöhäisinä vaiheina Maruc ei onnistunut olemaan yhtä menestynyt kuin isänsä.

Maruc matkusteli paljon ja hänen tiedetään käyneen ainakin Moskovassa, Konstantinopolissa ja Roomassa. Konstantinopolin matkaltaan vuonna 1952-1954 hän toi mukanaan kotiin suuren määrän vanhoja kirjoituksia, joiden huhuttiin sisältävän pimeää taikuutta ja kiellettyjä loitsuja sekä paheellisten liemien kaavoja. Harva on koskaan päässyt näkemään noita dokumentteja, sillä Marucista lähtien suku on varjellut niitä aarteinaan ja jotkut jopa väittävät asiakirjojen olevan täysin keksittyjä.

Marucin äiti valitsi pojalleen vaimon tämän yhdestä pikkuserkusta Folourin suvusta. Nainen osoittautui kuitenkin hedelmättömäksi ja hän katosi hämärissä olosuhteissa. Virallisesti Marucin vaimo Lydelle oli ollut hermoheikko ja hukuttautunut luultavammin tiluksilla olevaan pohjattomaan lampeen, jonka tiedettiin olleen usean ihmisen kohtalo. Seuraavan vaimon valinnassa Anette toteutti lähimmin miehensä Lladlon tapoja, ja niin Maruc sai vaimokseen itseään seitsemän vuotta vanhemman serkkunsa Royalen.

Maruc ja Royale saivat keskenään ainoastaan yhden pojan, joka nimettiin Leopoldiksi. Syyksi epäiltiin vaimon korkeaa ikää, vaikka tiedettiin vanhempienkin noitien lapsia saaneen. Todempaa on luultavasti kuitenkin se, että Marucin petollinen luonne ja inho omaa vaimoaan kohtaan aiheuttivat sen, että he saivat vain yhden lapsen. Marucin epäillään siittäneen useita lapsia alaisinaan oleville palvelijoille, sillä vanhoista tilikirjoista selviää, että muutamille palvelijoiden poikalapsille oli annettu pieni määräraha kaupungissa opiskelua varten. Ainoatakaan äpärää ei kuitenkaan tunnustettu ja Marucin vaimo piti huolen, etteivät he kauaa olleet suvun mailla.

Maruc ei koskaan yltänyt Lestrangen suvun asioiden hoidossa vanhempiensa tasolle, joten heidän kuoltuaan monet asiat olivat huonommin kuin aikoihin. Tosin edes Maruc ei ollut kyennyt hävittämään sitä mahtavaa omaisuutta, jonka Lladlo oli koonnut, vaan se jäi seuraaville sukupolville.

Leopold Maruc Lladlo Lestrange 1470-1517
Suvun suhteiden laajentuminen.

Lestranget vaikuttivat olevan hakoteillä siitä, miten omaisuus pidettiin suvun keskuudessa, eikä Leopold ollut apu tähän asiaan, sillä hän oli rikkauksiensa ja kauniin ulkomuotonsa perusteella suosittu seurapiireissä, eikä miehellä ollut mitään asiaa vastaan. Jopa hänen isänsä Maruc hieman paheksui poikansa käytöstä, joka oli kaikin puolin moraalitonta ja arveluttavaa, vaikka Lestranget eivät siveellisestä käytöksestä niin olleet perustaneetkaan. Vasta kun Maruc uhkasi poiketa suvun perinteistä ja jättää koko omaisuuden siskojensa pojille, palasi Leopold kotikartanoon riettaista vietoistaan.

Leopold oli jo nuorena seurannut isänsä esimerkkiä paitsi rahojen tuhlaamisessa myös ulkomaanmatkoissa. Eritoten mies vaikutti ihastuneen erääseen Kypros nimiseen saareen, jolla hän vietti elämänsä aikana vuosia. Lisäksi Leopold matkusti paljon Itä-Eurooppaan solmien suhteita paikallisiin arvokkaisiin sukuihin. Kerrotaan, että Leopold pelasti yhdellä matkallaan arvostetun Prussian suvun perijän, josta kiitollisuuden osoituksensa hänelle luvattiin perheen kaunein tytär. Leopold naikin nuoren tytön Prussian suvusta, eikä kenelläkään ollut luuloa siitä, että avioliitto olisi ollut onnellinen.

Ennen Leopoldia Lestranget olivat enimmäkseen naineet Malfoyden ja Folourin suvun jäseniä, mutta koska Prussiat tunnettiin hyvin myös Ranskassa, ei kenelläkään ollut epäilystä naimakaupan arvosta. Leopold jatkoi kuitenkin edelleen juhlimistaan ja riettaita tapojaan liiton solmimisen jälkeenkin. Nuoren Celestinen tiedettiin kaipaavan kotimaahansa ja halveksivan miehensä elämäntapoja, jotka eivät tukeneet kuvaa siitä sankarista, jonka hän muinoin oli vaimonsa perheelle antanut. Celestine karkasikin monta kertaa palatakseen kotikartanoonsa, mutta hänet lähetettiin aina takaisin.

Liitosta syntyi yksi poika, Romano, ja yksi tytär, Marucia.

Leopold kuoli tuntemattomissa olosuhteissa rakastamallaan Kyproksen saarella.

Romano Leopold Maruc Lestrange 1493-1607
Suvun kunnian palautus.

Romanoa ei oikeastaan suvussaan voinut verrata kehenkään muuhun, sillä hän muistutti kenties kaikista eniten äitinsä puolen perimää. Romano oli kyllä yhtä menestyksekäs kuin isoisoisänsä Lladlo Lestrange, mutta hänen keinonsa olivat huomattavasti hyväksytympiä ja hän oli pidetty mies. Romano piti hyvää huolta niin tiluksista kuin suvun suhteistakin edustaen juhlatilaisuuksissa ja täyttäen paikkansa Ranskan velhoyhteisön päättävissä elimissä.

Kenties Romano keskittyi niin paljon suvun asioiden kuntoon saattamiseen, että hän pysyi naimattomana varsin pitkään. Jollei hänen sisarensa olisi lopulta hankkinut hänelle vaimoa, olisi Romano luultavasti jättänyt rakkaudella ja huolella hoitamansa omaisuuden ilman perijää. Romanon sisar Marucia kuitenkin miltei puolihuolimattomasti hoiti veljensä naimisiin Maia Folourin kanssa, joka oli enemmän kuin innokas jatkamaan kuuluisaa Lestrangen sukua.

Avioliiton onnistumisesta ei ole paljon tietoja, mutta se tuotti viisi poikaa ja kaksi tytärtä, joista vanhin oli poika nimeltä Alan. Monet epäilevät, että mikäli liitosta olisi vanhimpana syntynyt tytär, olisi Romano antanut omaisuuden tämän haltuun ja rikkonut Lestrangien tiukat näkemykset tietyistä asioista.

Alan Romano Leopold Lestrange 1550-1569
Suvun tragedia.

Alan Lestrange eli tämän päivän tietojen mukaan lyhyen, mutta varsin värikkään elämän. Jostain syystä Lestrangien sukua näytti vaivaavan tahto matkustamiseen ja että Alan seuraisi isoisänsä jälkiä siinä suhteessa, vaikka tämä muuten näytti varsin miellyttäviä ja hyväksyttäviä luonteenpiirteitä. Alan kuitenkin tahtoi lähteä jo varsin nuorena tutkimaan muuta maailmaa ja hänen tiedetään lähteneen tapaamaan Itä-Euroopan sukulaisiaan. Alan Lestrange ei koskaan palannut tuolta matkalta, mutta idästä palasi saattue, joka luovutti Romano ja Maia Lestrangen haltuun käärön, joka sisälsi Lestrangen suvun jatkajan.

Lestrangen suvulle kerrottiin, että oli tapahtunut murhenäytelmä eräällä vuoristotiellä, jonka seurauksena Alan Lestrange ja tämän naitu vaimo Edel Prussian suvusta olivat syöksyneet kuolemaansa syvään rotkoon.

Théo Alan Romano Lestrange 1569-1679
Kahden suvun sitoutuminen.

Romanolla ja Maialla ei ollut syytä epäillä kertomusta, mutta koska kyseessä oli koko Lestrangien omaisuus, varmistettiin käärössä olleen pojan veren sisältävän Lestrangen perintöä erinäisillä loitsuilla. Tämän jälkeen poika, jonka alkuperäinen nimi oli ollut Theodore, nimettiin suvun perinteiden mukaisesti menneiden sukupolvien mukaan ja niin poika sai nimekseen Théo Alan Romano.

Théo ei elämänsä aikana tehnyt mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut suurta huomiota, joten monet ohittavat hänet pelkällä maininnalla Lestrangien historiaa kerrottaessa. On kuitenkin otettava huomioon jo pelkästään Théon hivenen outo alku elämän taipaleelle, joka oli omiaan yhdistämään kahta Manner-Euroopan mahtisukua. Théo itse kylläkin teki hyvin vähän tuon yhteyden ylläpidolle, mutta hänen isovanhempansa muistivat Prussian suvun eleen, joka oli palauttanut suvulle sen perijän. Tämä tarkoitti myös sitä, että Prussian suku saattoi katsoa olevansa jälleen tasavertainen Lestrangen suvun kanssa, kun Leopold Lestrangen aikaansaama kiitollisuudenvelka oli maksettu.

Théosta voidaan katsoa alkaneen Lestrangen ja Malfoyn suvun eriäminen, sillä nyt suvun tärkeimmät naimakaupat solmittiin Prussian suvun jäsenten kanssa ja liitot Malfoyden kanssa alkoivat olla harvinaisempia.

Théo itse löysi vaimon kuitenkin Folourin suvusta, äitinsä serkun lapsesta nimeltä Lataya Folour, jonka kanssa Théo avioitui varsin korkeassa iässä. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, Ikaros ja Remus Lestrange.

Ikaros Théo Alan Lestrange 1653-1712
Suvun taantuminen.

Ranskassa vallitsevat jästien levottomuudet olivat pääosin jääneet velhojen mielenkiinnon ulkopuolelle, sillä heillä oli keinonsa niiden ulkopuolelle jättäytymisessä. Ikaros oli kuitenkin poikkeuksellinen Lestrange, sillä hän oli varma, että jästien toimilla olisi merkitystä myös heidän kannaltaan. Sinänsä Ikaros oli tässä asiassa oikeassa, mutta mies ei osannut hyödyntää levottomuuksia millään tasolla, vaan hänen pohtimisensa jäivät teorian tasolle. Monien mielestä moinen kiinnostus jästien toimia kohtaan oli muutenkin luonnotonta ja Ikaros oli jollain tasolla hieman syrjittykin sukunsa keskuudessa, vaikka häntä ei koskaan perimysjärjestyksessä syrjäytettykään.

Ikaros nai kohtalaisen nuorena Prussian suvusta neito Mareiken. Heidän avioliittonsa oli niitä harvoja Lestrangen suvussa, joita kaikki saattoivat sanoa sekä onnelliseksi että hyvin onnistuneeksi. Tuota naimakauppaa lukuun ottamatta Ikaroksen ei voida sanoa tehneen mitään erikoista elämänsä aikana, mutta suvun taantumuksen katsotaan alkaneen hänestä.

Léon Ikaros Théo Lestrange 1685-1794
Taantumuksen toinen kausi.

Sen minkä Ikaroksen katsottiin laittaneen alulle, sitä jatkoi hänen poikansa Léon. Léonia ei voinut kutsua moraaliseksi, hyväntahtoiseksi eikä erityisen hyväksi liikeasioiden hoitajaksikaan. Léon teki useita sijoituksia, jotka heikensivät suvun taloudellista asemaa. Mies ei myöskään välittänyt hoitaa velvollisuuksiaan politiikan parissa ja niin Lestranget eivät enää olleet samanlaisessa päättävässä asemassa kuin aiemmin.

Léon Lestrange ei oikeastaan tehnyt elämässään mitään sukunsa hyväksi, sillä hän myös nai vaimonsa Raissan tavoista poiketen Crabbejen suvusta, josta kukaan suvun päämies ei ollut koskaan aiemmin ollut ottanut vaimoa. Léon ja Raissa saivat kolme lasta: vanhin tytär Laelia naitettiin tavan mukaan Prussian sukuun. Toisen tyttären, Clytian, syntyessä mietittiin jo, eikö pariskunta saisi lainkaan poikaa, mutta puheet olivat ennenaikaisia, sillä vain vuosi Clytian jälkeen syntyi Constant jatkamaan Lestrangen päämiehien linjaa.

Constant Léon Ikaros Lestrange 1726-1849
Suvun uusi nouseminen.

Constant Lestrange osoitti jo nuorena olevansa kykenevä suuriin tekoihin, sillä hän otti tilusten hoidot käsiinsä silloin, kun Léon upposi täysin uhkapeleihin ja juhliin. Constant oli iältänsä vasta kuusitoista, kun hänen voidaan jo katsoa täysipainoisesti huolehtineen sukunsa asioista ja kasvattaneen omaisuutta isänsä tuhlailusta huolimatta. Constant myös veti sukunsa jälleen Ranskan velhoyhteisön politiikkaan ja oli mukana tekemässä monia tärkeitä päätöksiä yleten lopulta maan velhokäräjien puheenjohtajaksi vain kuudenkymmenenseitsemän vuoden ikäisenä. Kuten Lestrangien suvussa vaikutti olevan, ei aktiivisesti suvun asioista huolehtiva mies näyttänyt ehtivän etsiä itselleen vaimoa ennen kuin hieman korkeammalla iällä, meni Constant naimisiin vasta yli seitsenkymmenvuotiaana Vivien Malfoyn kanssa herätellen henkiin mennyttä sukuyhteyttä. Naimakauppa olikin enemmän liikeasioihin perustuva, kuin mihinkään muuhun, sillä välit Malfoyhin olivat edellisinä vuosina kylmenneet huolestuttavan paljon. Avioliitosta syntyi poika Roland ja kolme tytärtä Dinae, Natali sekä Cosette. Constant oli kaukaa viisas ja vahvisti sukuyhteyksiä entisestään antamalla tyttärensä vaimoiksi Mafloy, Prussian ja Folourin sukuun.

Roland Constant Léon Lestrange 1797-1891
Suvun nousukausi jatkuu ja uusien alueiden valtaaminen.

Lestrangien suku elpyi ja Rolandin isä hoiti suvun asioita kuolemaansa asti, joskin viimeiset kaksikymmentä vuotta poikansa avustuksella. Roland oli aina ollut kiinnostunut sukunsa asioista, mutta isänsä pitkän iän ansioista hän pääsi myös näkemään maailmaa ja perustamaan suvun nuorena, ilman vastuun raskasta painoa. Rolandiakin painoi halu matkustaa maailmalla, kuten esi-isillään ja hän lähtikin Leopoldin ja Alanin jalanjäljillä tutustumaan ensin Itä-Eurooppaan palaten sieltä mukanaan nuori vaimonsa Laure os. Prussia.

Roland matkusteli paljon vaimonsa kanssa ja kartuttivat suvun mainetta paljon Euroopan rajojen ulkopuolellakin, luoden tärkeitä yhteyksiä Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Kukaan Lestrange ei ole tähän mennessä luonut yhtä tärkeitä yhteyksiä muihin maihin kuin Roland vaimonsa avustuksella.

Laure synnytti Lestrangien sukuun kaksoset, jotka nimettiin Romainiksi ja Rochiksi. Romain oli vanhempana suvun mittavan omaisuuden perijä ja Roch jäi pakosta hieman vähemmälle huomiolle. Veljesten välit eivät vaikuttaneet olevan niitä parhaita, sillä Roch taisteli oikeudestaan hallita perintöä Romainin lailla ja käytti niin uhkailua kuin voimakeinoja päästäkseen haluamaansa. Roland päätti raskain mielin erottaa kaksoset toisistaan näiden ollessa viidentoista ikäisiä, jotta säästyttäisiin mahdolliselta veljesmurhalta. Päätös, joka tarkoitti Rochin erottamista perheyhteydestä, lähetti Rochin tätinsä ja setänsä hoiviin itään, Prussian sukuun.

Roland katsoi menettäneen toisen poikansa, eikä halunnut tätä enää mainittavan perheen sisällä, mutta Laure piti poikaansa silti edelleen tiivistä yhteyttä. Roland keskittyi poikansa Romainin kasvattamiseen, jotta tästä jonain päivänä tulisi paras mahdollinen johtaja Lestrangen suvulle. Vaikka Romain tätä historiaa kirjoitettaessa on jo viisikymmentäkuusivuotias, on suvun johtohahmona edelleen Roland Lestrange.

Romain Roland Constant Lestrange 1829-1909

Romain Lestrange muistuttaa paljon isäänsä, joskin heidän elämänsä eroavat toisistaan paljonkin. Romain ei ole koskaan kokenut tarvetta matkustamiseen, vaan hän on viihtynyt hyvin Ranskan rajojen sisäpuolella. Romain on kuitenkin osoittanut suurta kiinnostusta sukunsa asioiden hoitoon ja on nykyään isänsä kanssa tekemässä sukua koskevia päätöksiä ja pitämässä yllä tiluksia.

Yleisen tiedon mukaan Romain ei ole tavannut kaksoisveljeään Rochia heidän eroamisensa jälkeen, eikä tuota tapaamista ole luultavasti edes odotettavissa, sillä Romain elää, kuin Prussian sukua, jonka hoivissa Roch elää, olisi olemassakaan. Tämän pelätään tietenkin vaarantavan pitkäikäisen yhteyden noiden kahden suvun välillä, mutta on hyvin mahdollista, että pelko on aiheeton, sillä Romain on vakuuttanut kaikille ajattelevansa ensisijaisesti sukunsa parasta.

Vastuuntuntoisuutta kukaan tuskin epäilee Romainilta puuttuvankaan, sillä hän on sekä luonteiltaan, teoiltaan ja valitsemansa vaimon kautta ollut uskollinen suvun perinteille. Romainilla ja Odilella Folourin suvusta on tällä hetkellä yksi poika, joka on saanut nimen Ray, sekä tytär Rosalie. Rayn tulevaisuudelta luullaksemme voimme odottaa paljon, sillä hän on jo näyttänyt voimakastahtoisuutensa ja temperamenttinsa.

Selvää kuitenkin on, että Lestrangen suku ei sammu, vaan se kasvaa ja jatkaa voimistumistaan.

Ray Romain Roland Lestrange 1858-1948

Temperamenttinen Ray lähti Ranskasta vaimonsa Raissan kanssa täysin suvun tahdon vastaisesti. Serkukset joutuivat viettämään ensimmäiset vuodet saarivaltiossa pienemmän puoleisessa kaupunkiasunnossa.

Lestrangien toinen sukuhaara on asunut Britanniassa 1300-luvulta lähtien, he eivät ottaneet ranskalaisia sukulaisiaan kuitenkaan kovin lämpimästi vastaan. Veri on tunnetusti vettä sakeampaa, jotenka vuosien taivuttelun jälkeen Ray sai jalkansa sukulinnan oven väliin.

Ääneen sitä ei koskaan sanottu, mutta Ray oli vaimonsa rautaisessa otteessa miltei voimaton. Harvoin miestä tämän ansiosta kotona nähtiin, mistä tietyt tahot saivat paljonkin pahaa sanottavaa. Ray nosti itseään ja omaa sukulinjaansa elämänsä aikana Britanniassa, unohtaen tehokkaasti mantereella olet sukulaisensa.

Raissa synnytti kolme lasta. Esikoinen Romain sai erityisen tarkan ja kurillisen kasvatuksen, olisihan hänen tehtävistään tuleva normaalia vaativampia. Toisena syntynyt Silvain menehtyi ennen kuin täytti viittä, julkiseen tietoon kuolinsyytä ei koskaan saatu. Kuopus Julie vietti lapsuutensa Britanniassa, mutta hänet lähetettiin Itävältaan ennen viidettätoista syntymäpäivää.

Ray Lestrange vietti viimeiset vuotensa lopulta Ranskassa menetettyään vaimonsa.

Romain Ray Raleigh Lestrange 1885-1979

Nuori vitsa vääntyi kuten sen pitikin. Romain otti vastaan kummankin Lestrangen suvun vallan, sillä alkuperäiseen sukulinjaan ei ollut syntynyt ainokaista poikaa. Viekas ja ylimielinen, aavistuksen keikarimainen, Romain kulki missä lystäsi ja miten lystäsi nuoruutensa. Äitinsä silmäterä murskasi tyttöjen sydämiä ja menetti omansa saksalaiselle Odelialle.

Ray vetäytyi toimestaan arveltua aikaisemmin, mutta Romain selvisi alusta asti kaikesta. Hän oli syntynyt onnistujaksi. Ylenpalttisesta rahankulutuksesta ei tullut näkyviä haittoja, sillä Romain onnistui hankkimaan menettämänsä mitä erikoisimmin tavoin takaisin.

Suvunjatkajan suhteen saatiin odottaa kauan. Monet epäilivät syyn olevan täysin vaimossa, ja olisi sopivaa etsiä uusi puoliso. Niin kuin aina ennenkin tämän kaltaisissa tilanteissa oli tehty. 35-vuotis syntymäpäivän aattona Romainille ja Odelialle syntyi kuitenkin poika, joka sai nimensä Romainin isän mukaan. Seuraavina vuosina syntyi vielä kaksi poikaa, Randolph ja Raleigh.

Vanheneminen rauhoitti Romainia. Hän sai korjattua suurimman osan nuoruudessaan tekemistä virheistä, ja jätti aikanaan jälkeen näyttävän perinnön.

Ray Roland Romain Lestrange 1920-1987

Veljeskateuden keskellä kasvanut Ray muuttui nuorena kyyniseksi omaneduntavoittelijaksi. Kukaan ei voinut sanoa pitävänsä hänestä. Ray oli älykäs ja pärjäsi sen avulla, maailma oli hänelle leikkikenttä. Eri tavalla kuin isälleen.

Tylypahkasta valmistuttuaan Ray nousi nopeasti Taikaministeriöön. Porras portaalta ylemmäksi, eräänä päivänä Ray istui sisäisen valvonnan johtajan pöydän takana. Mies tiesi mitä teki ja hoiti tehtäväänsä kuuliaisesti, virheettömästi.

Avioituminen puhdasverisen sveitsiläisen kaunottaren, Bernadetten, kanssa ei antanut koskaan perillistä. Ray oli kuitenkin kiintynyt vaimoonsa, eikä suostunut koskaan kommentoimaan miksi poikaa ei syntynyt. Kaikessa hiljaisuudessa Ray lähes adoptoi veljensä Randolphin vanhimman pojan, Rodolphuksen, ja jättisi perinnön tälle aikanaan.

Rodolphus Patrick Romain Lestrange 1958

Isoisäänsä tullut Rodolphus sai tietää ennen valmistumistaan tulevaisuutensa uudelleenkirjoituksesta. Täysin vastoin setäänsä, kaikki pitivät Rodolphuksesta. Tämä oli sulavaliikkeinen ja kohtelias, kulissiin sopivaksi kasvatettu.

Rodolphus oli nuori Lordi Voldemortin noustessa valtaan. Ja valta on jotain, mikä kiehtoo. Osittain siitä, osittain vaimonsa Bellatrixin, johdosta Rodolphus kumartui ja vannoi uskollisuutta. Korkeasta suvusta olevana hän sai jatkaa työtään ministeriössä, jonne suoraa koulusta oli saanut kävellä sisään.

Tapahtumat eivät kulje juuri koskaan käsikirjoituksen mukaan. Nopeammin kuin saattoi kuvitella ministeriö löysi kauan kaipaamansa syyt. Rodolphus veljensä Rabastanin, sekä vaimonsa kanssa suljettiin Azkabanin vankilaan syytettyinä auroripariskunta Longbottomien kiduttamisesta. Papereihin merkattiin kymmenittäin muitakin tapauksia.

Lestrangen suvun päämies on lukittuna kaltereiden taakse, ja suvun sammuminen on lähempänä kuin koskaan ennen.