HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Goylien sukuhistoria

Goylet ovat hyvin suoralinjainen ja uudehko suku. He ovat lähtöisin Etelä-Englannista, eivätkä ole koskaan olleet kovin suuria jäseniltään, mutta ovat aina tukeneet vanhempia puhdasverisiä sukuja. Goylet ovat läpi vuosien asettaneet perheen kunnian etusijalle kaikesta, tärkeintä on, että julkisivu pelaa. He ovat tarkkoja etiketeistä, siitä kenen kanssa seurustelevat ja ketä tukevat. Kehitystä ei ole juuri tapahtunut sukupolvissa, voisi melkein sanoa kaiken olevan samoin kuin aikoinaan, vanhoillisia. Suku ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen pinnalla seurapiireissä, mutta Constantin Goylesta lähtien kuulunut sinne aukotta. Muutamia tämän tasaisen suvun henkilöitä mainitaksemme:

Constantin Goyle - Liikemies henkeen ja vereen (1721-1785)

Velhomaailman tietoisuuteen nousi ensimmäiseksi varakas Constantin Goyle, joka menestyi bisnesmaailmassa 1700-luvulla ja asui kartanossa Etelä-Englannin maaseudulla. Tämän vanhempien kerrotaan olleen kauppiaita, mutta tiedot ovat hyvin vähäiset heidän osaamisalueestaan. Hän sai kuin saikin vaimokseen (vuonna 1745) kauniin seurapiirineidon Sophie Rourken, joka oli sen aikaisen kunnioitetun Rourken velhosuvun viimeinen. Constantinin ja Sophien kerrotaan olleen palavasti rakastuneita ja eläneen onnellisena pitkään lastensa ja lastenlastensa kanssa. Todellisuus ei välttämättä ollut niinkään ruusuinen ja on esitetty väitteitä siitä, että Constantin olisi nainut Sophien vain perinnön vuoksi ja sen jälkeen jättänyt vaimonsa lähes huomiotta hoitamaan heidän lapsiaan ja hyvin todennäköisesti miehellä oli useita rakastajia 40-vuotisen avioliittonsa aikana.Hän itse vietti paljon aikaa heidän pienessä Lontoon huoneistossa 'hoitamassa bisneksiä' jotka liittyivät jotenkin maahantuontiin Kukaan ei tiedä tarkasti mitä Constantin toi maahan, saati sitten oliko se laillista vai laitonta. Elää kuitenkin hyvin vahvat epäilykset asian laidasta ja muutamat niistä liittyvät liemiaineiden salakuljetukseen joka kukoisti nimenomaan etelärannikolla sekä harvinaisiin taikaolentoihin. Mitään todisteita häntä vastaan ei koskaan kuitenkaan löydetty. Vaikka Constantin jättikin lapsensa pääasiallisesti Sophien hoitoon, hän varmisti että heillä oli kunnolliset opettajat ja että he menivät hyviin naimisiin. Koska Goylejen varakkuus pysyi seuraavienkin sukupolvien ajan kohtalaisen korkealla ilman mitään kovin näkyvää toimintaa, pidetään kuitenkin hyvin todennäköisenä Constantinin pojan ja hänen jälkeläistensä jatkaneen mahdollista salakuljetusta. Myöhemmät ja eritoten nykypäivän sukulaiset toki kieltävät kaiken ja väittävät Constantinin tuoneen viinejä Ranskasta, tilalta jonka niihin aikoihin olisi omistanut hänen serkkunsa Fredrick Laurent Goyle, josta kaikki tiedot häviävät vuoden 1780 jälkeen. Goylejen ranskalainen sukuhaara eli tämän jälkeen vielä muutaman sukupolven ajan hyvin huomaamattomasti kunnes kuihtui kokonaan pois. Myös Englannissa Goylet vetivät 1800-luvun puoliväliin asti hyvin matalaa profiilia Constantinin kuoleman (k. 1785) jälkeen, seisoen hiljaa, mutta erittäin vakaasti puhdasveristen mahtisukujen varjossa, saaden lapsensa yleensä naitettua heidän vähempiarvoisille, mutta silti, puhdasverisille jäsenilleen.

(Constantinin ja Sophien (k. 1787) lapset; Ann Emily Goyle (1746-1811), Matt Goyle (1747-1805), Darren Goyle (1751-1820)

George Goyle - Outolintu (1840-)

Perheen sisällä laajasti närkästystä ja eripuraa aiheutti 1840 syntynyt poikalapsi. Hän oli Walt (isä Matt Goyle) ja Jennifer Goylen kolmas ja viimeinen poika ja hän oli Goyleksi outoluonteinen ja hyvin vilkas lapsi. Poika jäi jo pienestä pitäen 'kunnollisten' järkälemäisten isoveljiensä Ericin ja Damonin varjoon eikä päässyt koskaan isänsä suosioon, oli aina äidin pikku kulta. Ainakin siihen asti kunnes 20-vuotiaana rakastui skotlantilaiseen jästityttö Annieen ja karkasi tämän kanssa ulkomaille. Suku yritti jonkin aikaa etsiä häntä palauttaakseen pojan kuriin ja nuhteeseen, mutta luopuivat nopeasti yrityksistä ja julistivat ulkomaailmalle pojan joutuneen kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen. George Goyle unhoitettiin nopeasti, eikä hänen nimeään enää mainittu, on suorastaan ihme, että edes tiedämme pojan koskaan eläneen.

Paul Franklin Goyle - ja ranskalainen veri (1832-)

Joskus 1850 luvun aikoihin ranskalaisen sukuhaaran viimeinen jäsen muutti Englantiin jolloin suku hävisi kokonaan Ranskasta. Komea nuori mies sai ensiesittelyssään seurapiirissä nuorten naisten päät kääntymään ja monet huhut lentämään. Mies tunsi mairittelevien sanojen jalon taidon ja onnistui hurmaamaan neidot ja rouvat puolelleen olemalla tappavan kohtelias. Muu suku ei kuitenkaan arvostanut pahemmin tästä heränneitä huhuja ja päätti kaiken varuilta naittaa Paulin kaukaiselle serkulleen Marielle jottei tämä tavoiltaan hieman huikentelevainen tapaus aiheuttaisi minkäänlaista selkkausta muiden sukujen kanssa, varsinkaan sellaisten joiden kanssa olisi parasta pysyä hyvissä väleissä. He arvelivat näin varmistavansa mahdollisten ongelmien pysyvän suvun sisällä ja ehkä he olivatkin oikeassa, sillä Paul ei kaikesta huolimatta päässyt oikein elämänsä alkuun Englannissa ja muutti vaimonsa kanssa vuonna 1867 Amerikkaan. He vierailivat sukunsa luona Englannissa vielä vuonna 1878 ja esiintyivät myös seurapiireissä vauraina kolmen ihastusta herättäneen lapsensa kanssa, näistä Frank ja Emilie palasivat vanhempiensa mukana takaisin Amerikkaan, mutta Pauline jäi Englantiin tätinsä Annan kasvatettavaksi ja meni aikoinaan naimisiin englantilaisen kanssa.

Edward Goyle - murhamysteeri (1886-1952)

Vuonna 1920 suvun sen hetkistä päämiestä syytettiin jästin ja velhon surmaamisesta, Edward Goyle kuitenkin todettiin syyttömäksi Crabbejen ja Malfoyden tuella, monet pienemmät suvut olivat silti vahvasti erimieltä asiasta ja tapahtuma aiheutti närää erityisesti Woodien perheen ja Goylejen välillä, koska surmattu velho oli Marwin Wood, nuori ja lupaavasti huispauksessa menestynyt mies. Tapaus jäi hämäräksi ja todettiin selvittämättömäksi, mutta se kuitenkin huomioitiin myös seurapiireissä (siitä huolimatta että Woodit eivät edes kuuluneet silloin vielä piireihin) ja sitä puitiin hiljaa valikoidussa seurassa.

Edwardin vaimo Lisbeth synnytti 1925 kaksospojat Tomin ja Frankin sekä myöhemmin vuonna 1927 tyttären Adeline. Adelinesta syntyi todellinen seurapiirien kaunotar joka kuitenkin kärsi kauniin ulkokuoren alla masennuksesta ja oli kaikinpuolin hyvin sairaalloinen. Hän kuoli kevätflunssasta pahentuneeseen kuumetautiin vuonna 1949, naimattomana. Tom meni naimisiin ajallaan ja hänen poikansa perhe edustaa sukua näinä päivinä seurapiireissä. Frank riiteli veljensä kanssa isänsä perinnöstä ja muutti lopulta Pohjois-Englantiin yksinään.