HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Crabben suvun historia

Burkhard ja Liesel, ensimmäiset Crabbet

Ensimmäiset kirjalliset dokumentit Crabben suvusta ovat vuodelta 1776, kun Burkhard ja Liesel ”Crabbe” muuttivat Saksasta Britteihin. Maahanmuuttajien kirjoihin heidät on merkitty noilla nimillä, mutta mistään heidän kotimaansa kirjoista ei löydy sen nimistä sukua. Voi olla, että maahanmuuttovirkailijat ovat kirjoittaneet tai kuulleet nimen väärin, mutta yhtä mahdollista on myös, ettei aviopari ilmoittanut oikeaa nimeään.

Viranomaisten asiakirjoihin on merkitty, että muuton syynä oli Saksasta karkoitus. Pariskunta oli sekaantunut vuosina 1772-1775 sattuneisiin hämäräperäisiin ja raakoihin surmiin, joihin liittyi oleellisesti kirves, polttorauta ja suolistuskoukku. Uhrit olivat jästisyntyisiä noitia ja velhoja, ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) joutuivat ennen kuolemaansa myös seksuaalisen väkivallan kohteiksi. ”Crabben” pariskunnan todistettiin kuuluneen murhien takana olleeseen liigaan, mutta heidän osuutensa kuolemantuottamuksiin jäi epäselväksi. Tämän vuoksi heitä saatettiin rangaista ainoastaan karkoituksella.
Kaikki tähän tapaukseen liittyneet oikeudenkäyntipöytäkirjat ja muut dokumentit ovat mystisesti kadonneet.

Muuton aikoihin Burkhard oli noin kolmenkymmenen ja Liesel hieman yli kaksikymmentävuotias. Muuttoa seuranneena vuonna he saivat ensimmäisen lapsensa. Toisen lapsensa pariskunta sai vuonna 1782 ja kolmannen vuonna 1785. Kolmas ei kuitenkaan elänyt kauaa, vain parisen tuntia, eikä sille koskaan ehditty antaa nimeä. Lapsen kuoleman jälkeen Liesel vajosi syvään masennukseen ja surmasi itsensä vain vajaa puoli vuotta myöhemmin.

Burkhard siis jäi leskeksi kasvattamaan kahta poikaansa. Tämä suvun ensimmäinen mies ei koskaan avioitunut ja menehtyi vuonna 1855 kovaan keuhkokuumeeseen.
Viimeisiin elinpäiviinsä asti hänen epäiltiin sekaantuneen kaikkeen mahdolliseen hämärään ja rikolliseen, ja ilkeät kielet väittivät hänen tunnustaneen kuolinvuoteellaan esikoispojalleen Brucelle kaikki elämänsä ilkityöt. Oliko todella näin, sitä ei tiedetä, sillä Bruce vei aikanaan salaisuuden hautaansa. Vaikka monet asiat Crabben suvun alkuvaiheissa ovatkin kovin epäselviä, yksi asia on kuitenkin varmaa; Burkhard loi loistavan pohjan tuleville jälkeläisilleen hankkiutumalla hyviin väleihin englantilaisten ylimysten kanssa. Mies sai varsin nopeasti jalansijaa seurapiireissä ja jo ennen hänen kuolemaansa suku tunnettiin korkea-arvoisten puhdasveristen keskuudessa. Miten hän sen teki, ei ole lainkaan tiedossa, mutta varsin yleinen käsitys on, että Burkhard pääsi piireihin hoitamalla kaikenlaisia ”likaisia töitä” arvon herrojen palkkaa vastaan.

Bruce, Bryan ja veljellinen rakkaus

Bruce Crabbe 1777-1842
Bryan Crabbe 1782-1842

Ludmila 1788-1851

Lieselin päättäessä päivänsä Bruce oli seitsenvuotias ja Bryan vain vuoden vanha. Heidän isänsä oli paljon poissa kotoa, joten Brucelle kehittyi varsin nopeasti suojeleva asenne pikkuveljeään kohtaan. Veljeksistä kehittyi muutenkin aikaa myöten varsinainen parivaljakko ja heitä nähtiin vain harvoin erossa toisistaan.
Isänsä uraauurtavan työn ansiosta pojat pääsivät ensimmäisille seurapiirikutsuilleen vuonna 1798. Bruce oli tuolloin 22-vuotias ja Bryan seitsemäntoista. Monet nuoret neitokaiset mieltyivät Bruceen, mutta tämä ei milloinkaan oikein ollut kiinnostunut tyttösten seurasta. Bryania sen sijaan katsottiin hieman karsaammin, nuorempi veli kun oli juro, syrjäänvetäytyvä eikä muutenkaan kovin kohtelias tai muita huomioonottava.

Vuosien kuluessa Brucen naimattomuuteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Hän oli arkisella tavalla komea, suhteellisen tyylikäs alempiarvoiseksi puhdasveriseksi, sekä yleisen mielipiteen mukaan kohtelias, kohtuullisen älykäs ja lisäksi varustettu taidolla sanoa aina tilanteeseen sopivat asiat. Nuorukaista ei ollut koskaan yhdistetty millään tavalla yhteenkään nuoreen naiseen, vaikka monet hänen suosioonsa pyrkivätkin, Bruce oli vain aina kotona veljensä kanssa. Tämä tietysti herätti epäluuloja ja ilkeitä puheita veljesten ”luonnottoman läheisistä väleistä”. Kuin vastauksena tähän Burkhard hankki jälkikasvulleen vaimon Venäjältä, varsin vähäisen mutta ehdottoman puhdasverisen suvun nuorimman tyttären Ludmila Irkoroffin. Tyttö ei osannut sanaakaan englantia maahan saapuessaan, eikä hän elämänsä aikana koskaan kieltä oppinutkaan.

Vastoin yleistä odotusta Ludmila meni naimisiin Bryanin kanssa (vuonna 1806) ja yhdeksän kuukautta häiden jälkeen syntyi poikalapsi, jonka nimeksi annettiin Bruce II. Bruce asui veljensä ja tämän eksoottisen vaimon luona koko loppuelämänsä, kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen 65-vuotiaana. Kukaan ei tiedä, miten veljekset kohtasivat loppunsa, heidät vain eräänä marraskuisena aamuna löydettiin hengettöminä Brucen makuuhuoneesta, makaamassa sylikkäin vuoteella.

Bryanin avioliitto Ludmilan kanssa oli vaientanut ilkeitä puheita joksikin aikaa, mutta Bruce II:n ollessa parin vuoden ikäinen ihmisten käsitykset olivat palautuneet ennalleen, ja kaikki sen jälkeen eläneet sukuhistorioitsijoidenkin mielestä on ilmiselvää, että Brucen ja Bryanin välillä oli paljon muutakin kuin pelkkää veljellistä rakkautta.

Ludmila oli niihin aikoihin vasta 54-vuotias ja hän saavutti varsin pian huikentelevaisen ja huvittelunhaluisen lesken maineen, olihan hän edelleen kaunis (kuten Irkoroffien naiset aina). Hän heitti henkensä kymmenisen vuotta myöhemmin hieman epämääräisissä olosuhteissa ja kuoleman aiheuttajaksi epäiltiin jonkinlaisia huumaavia aineita.

Bruce II – perinteet kunniaan

Bruce II 1807-1874

Lidiya 1809-1837

Bryan oli hyvin tietoinen sosiaalisen asemansa epävarmuudesta, nuoret suvut kun eivät välttämättä pysy kovinkaan kauaa seurapiireissä, ellei maineestaan ja jälkikasvustaan pidä erityisen hyvää huolta. Maineestaan mies ei koskaan jaksanut pahemmin huolehtia, hänen veljensä nimittäin hoiti sitä puolta varsin mallikkaasti yksinkin, ja Bryan saattoi keskittyä täysin poikansa Bruce II:n naimakauppojen järjestelemiseen.

Hyvän vaimon löytäminen ei kuitenkaan käynyt ihan niin helposti. Vanhojen ylimyssukujen tyttäriä ei kannattanut edes harkita, ylempäänsä tavoitellessa sitä kun olisi vain menettänyt kasvonsa ja kaiken sen vähäisenkin arvostuksen, jota oli onnistunut itselleen riipimään. Bryan ei kuitenkaan halunnut naittaa poikaansa yhtään itseään alempana olevalle naiselle, sellainen ei tullut kuuloonkaan, ja pitkällisten etsintöjen ja pohdintojen jälkeen Bryan päätyi toimimaan samoin kuin oma isänsä; hankkimaan pojalleen vaimon Venäjältä.

Irkoroffin suvusta löytyi taas sopiva tyttö, Bruce II:sta kaksi vuotta nuorempi tyttö Lidiya. Nuoripari purjehti avioliiton satamaan vuonna 1826, eli Bruce II:n ollessa 19-vuotias ja Lidiyan seitsemäntoista. Kuten edellinenkin Crabben sukuun naitettu Irkoroff, ei Lidiyakaan puhunut englantia. Pariskunta kommunikoi keskenään venäjäksi, olihan Bruce II kuullut kyseistä kieltä äidiltään koko lapsuutensa.

Bruce II ja Lidiya asuivat, kuten aiemmatkin Crabbet, Lontoon reunamilla. Heti heidän avioitumisensa jälkeen Bruce II aloitti työt ministeriössä sisäisen valvonnan osastolla, jossa työskenteli koko elämänsä etenemättä kovinkaan kummoisesti urallaan. Perheenlisäystä tuli enemmän kuin oli toivottavaa; pariskunnalle syntyi ensimmäisen seitsemän vuoden aikana viisi tytärtä, joista viimeisin kuoli vain pari tuntia synnytyksen jälkeen. Oliko kuolema luonnollinen vai ei, sitä ei tedetä, mutta monet huhut väittivät lapsen isän kuristaneen tämän, olisihan neljästä tyttärestä vähemmän vaivaa kuin viidestä.

Vuonna 1835 avioparia sitten viimeinkin onnisti ja kauan kaivattu poikalapsi tuli maailmaan. Lidiya heikentyi synnytyksessä ja menehtyikin parin vuoden kuluttua. Pojan syntymän jälkeen naispolo ei tervettä päivää nähnyt ja hänen kasvoillaan sanotaan olleen kuoleman jälkeen erittäin levollinen ja vapautunut ilme.

Bruce II:n päänvaivat

Orelia 1827-1862
Jill 1829-1895
Anora 1830-1846
Lynn 1832-1848
Dawn 1833-1833
Garrett 1835-1898
Milena 1856-1929

Vaikka Lidiya kuolikin pian Garrettin syntymän jälkeen, kaikki lapset puhuivat varsin sujuvaa venäjää isän huolehdittua opetuksesta. Neljän eloonjääneen tyttären avioonsaaminen oli suunnaton urakka, jota Bruce II murehti jokaisena päivänä tytärten syntymästä aina näiden kuolemaan tai häihin asti.

Vain kaksi tyttäristä lopulta päätyi naimisiin, kaksi muuta kun heittivät henkensä ennen kuin heille oli edes sulhasia löydetty.
Tyttäristä vanhin, Orelia, saatiin naitettua siihen samaiseen sukuun, josta hänen äitinsäkin oli peräisin. Vuonna 1845 Orelia avioitui serkkunsa Vladimir Irkoroffin kanssa ja luonnollisesti muutti aviomiehensä kotimaahan.
Myös toiseksi vanhin tytär Jill pääsi naimisiin; hänet naitettiin Humphrey Macnairille, yhteiskunnallisesti korkealla olevan virkamies- ja pankkiirisuvun nuorimmalle pojalle. Jill oli kovasti ajatusta vastaan, mutta eihän tytöllä itsellään loppujen lopuksi ollut minkäänlaista sananvaltaa siinä asiassa. Sopimukset oli jo tehty ja sinä vuonna, kun Jill saavutti 18-vuoden iän, hänestä tuli rouva Macnair.

Kahden nuoremman sisaren kohtalot taas olivat onnettomampia. Keskimmäinen tytär Anora putosi 16-vuotiaana kallion kielekkeeltä mereen kuollen saamiinsa vammoihin, häntä kaksi vuotta nuorempi Lynn taas yksinkertaisesti katosi. Myös Lynn oli onnettomuuden aikoihin kuudentoista. Romantikot epäilivät Lynnin karanneen jonkun salaisen rakastajan matkaan, yleisemmän mielipiteen mukaan herra Crabbe oli murhannut molemmat tyttärensä näiden tultua kriittiseen ikään. Anoran ruumis oli hieman liian ruhjoutunut vain kalliolta pudonneeksi, isän arveltiin pahoinpidelleen hänet hengiltä, kun taas Lynnin kuiskittiin olevan ehkä muurattuna kellarin seinän sisään. Kummallekaan tytölle ei ollut onnettomuuden aikoihin vireillä minkäänlaisia avioliittosuunnitelmia, mikä puhui erittäin vahvasti tämän teorian puolesta.

Garrett sai, toisin kuin sisarensa, elellä elämäänsä rauhassa ja oman mielensä mukaan. Aikanaan hän aloitti työt ministeriössä kuten isänsäkin, tosin kansainvälisen yhteistyön osastolla. Garrettkaan ei osoittanut mitään kovinkaan hääppöisiä älynlahjoja ja hänenkin uransa jäi varsin vaatimattomaksi. Avioon tämä suvun nimen ylläpitäjä astui vasta vuonna 1872. Vaimo oli, luonnollisesti, Irkoroffin suvusta, niihin aikoihin vasta 16-vuotias Milena.
Vasta kun häistä oli kulunut reilut kuusi kuukautta ja Milena oli jo hyvää vauhtia raskaana, tajuttiin, millainen suuri erehdys avioliittoa solmiessa oltiin tehty; Milena oli Orelian, Garrettin sisaren, tytär. Siinä vaiheessa asialle ei tietenkään enää voitu mitään, joten juttu päätettiin painaa villaisella ja jättää koko sotku sikseen. Kaatunutta maitoa on turha surra, eli elämän annettiin jatkua ja pian tämän tragikomedian jälkeen Milena synnytti poikalapsen.

Bruce III – suvun pakollinen sekopää

Bruce III 1873-1927

Lanassa 1877-?

Bruce III oli syntynyt varsin sukurutsaisesta liitosta, ja sen kyllä huomasi. Hän ei ulkomuodoltaan eronnut normaalista, hän näytti noin yleisesti ottaen aivan tavalliselta, mutta hänen käytöksensä taas ei ollut sitä kaikkein tavanomaisinta.Hän näki ja kuuli asioita, joita ei todellisuudessa ollut, hän ei jaksanut pysyä kovinkaan pitkiä aikoja paikallaan, eikä hän jaksanut keskittyä vähänkään vaikeampiin asioihin. Sopivaa vaimoa alettiin kuitenkin etsiä mitä pikimmin, tosin tällä kertaa päätettiin naida jostain toisesta suvusta. Garrett oli kuitenkin niin ihastunut perinteeseen englanninkielentaidottomista venäläisistä vaimoista, että hankki pojalleen tytön Dolohovien suvusta, jolla oli paljon yhteistä Irkoroffien kanssa.

Lanassa oli erittäin velvollisuudentuntoinen ja tyyni nuori nainen, eikä hän osoittanut minkäänlaisia järkytyksen merkkejä tavatessaan Bruce III:n ensimmäistä kertaa. Tyttö alistui avioon, kuitenkin venäläisellä ylpeydellä pystypäin, ja täytti vaimon velvollisuuden synnyttämällä Crabben suvulle jatkajan. Tämän tehtyään hän ilmeisesti katsoi hoitaneensa tehtävänsä ja katosi. Lanassa ei ollut puhunut suunnitelmistaan kellekään eikä hän jättänyt minkäänlaista viestiä. Hänen epäillään palanneen kotimaahansa Venäjälle, mutta mitään varmaa ei tietenkään voida sanoa.

Bruce III jätti perillisensä Franklinin äitinsä Milenan hoiviin, tai oikeamminkin lapsi vietiin häneltä, sillä mies itse ei oikein jaksanut jälkikasvustaan kiinnostua. Sen sijaan hän keskittyi olemaan kokopäiväisesti oma hurmaava itsensä, ja hän saattoi kadota välillä kadota usenkin päivän ajaksi. Erään tällaisen reissun jälkeen, vuonna 1905 Bruce III tuli äitinsä asunnon ovelle yltä päältä veressä, osa siitä oli kuivunutta ja osa tuoretta, ja vaati saada nähdä oman poikansa. Leskirouva ei tietenkään suostunut siihen ja lähetti yhden palvelijoistaan sanomaan sen sekopäiselle pojalleen. Palvelija ei kuitenkaan koskaan ehtinyt esittää asiaansa Bruce III:lle, mies surmasi poloisen viestintuojan heti kun tämä astui ovesta ulos.

Bruce III tuomittiin Azkabaniin lukuisista henkirikoksista ja hän vietti siellä 22 vuotta ennen kuin siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Franklin ja paluu perinteisiin

Franklin 1899-1974

Dasha 1932-

Franklin varttui isoäitinsä Milenan hoivissa tapaamatta isäänsä juuri lainkaan. Milena antoi Franklinin tehdä kaiken juuri niin kuin poika itse halusi, ja Franklin siirtyi työelämään verrattain myöhään, vasta ollessaan hieman yli kolmenkymmenen, kun rahat alkoivat olla lopussa. Milena kyllä kuollessaan jätti kaiken maallisen omaisuutensa palvomalleen pojanpojalleen, mutta tuo omaisuus ei ollut enää siinä vaiheessa mitenkään kovin kummoinen, olihan Franklin kuluttanut jo lähes kaiken villiä nuoruutta viettäessään.
Kuten Crabben suvun miehet aiemminkin, myös Franklin alkoi työskennellä ministeriössä, sisäisessä valvonnassa.

Crabben suvun vesana Franklinilla oli pääsy seurapiirien tapahtumiin, ja hän olikin varsin tavallinen näky juhlissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Avioliittoon häntä ei koskaan painostettu, sillä kaikki siihen patistavat tahot olivat jo kuolleita ja kuopattuja, ja naimisiin menoa hän alkoi ajatella vasta joskus viidenkymmenen ikävuoden aikoihin. Tämä luultavasti johtui nimenomaan ikääntymisestä, oman lopun vääjäämättömästä lähestymisestä ja tarpeesta saada suvulle jatkaja.

Franklin halusi noudattaa suvun perinteitä ja hankkia vaimon Venäjältä. Hän harkitsi Kovalenkojen ja Morozovien tyttäriä,mutta päätyi kuitenkin, loppujen lopuksi, Dasha Irkoroffiin. Tyttö oli kaikista kolmesta ehdokkaasta ehdottomasti kaunein ja avioitumisen aikaan, vuonna 1951, 19-vuoden ikäinen.

Pakollinen perillinen tuli maailmaan vuonna 1954 ja pojan nimeksi annettiin, perinteitä kunnioittaen, Bruce IV.