HP#20 – Kesäkauden avajaiset

Abbottien sukuhistoria

Yleiskatsaus

Abbotien sukuhistoria ylettyy pitkälle historiaan, mutta tämän ollessa ainoastaan lyhyt katsaus vanhan puhdasverisen suvun historiaan, joka on ollut Seurapiireissä mukana sen perustamisesta asti. Emme kuitenkaan käy tämän erittäin hyväsydämisenä tunnetun Abbotien suvun koko historiaa läpi, vaan aloitamme tämän lyhyen katsauksen 1700-luvulta.

Tiedetään, että Abbotien suku saapui Pohjois-Englantiin 1600-luvun alku puoliskolla. Suku oli jo tuolloin arvostettu, vaikkakin Britanniassa tunnistamaton. Abbotien suku oli tätä aiemmin vaikuttanut vahvasti Pohjoismaissa, etenkin Norjassa ja pienissä määrin myös Tanskassa, mutta tuntemattomien koettelemuksien jälkeen suku siirtyi viidessäkymmenessä vuodessa kokonaan Skotlantiin ja sieltä Walesin alueelle.

Yleisesti Abbotit eivät puhdasverisyyttä pidä suuressa arvossa, vaan puhdasverisyys on vain jollain tavalla pysynyt. Kukaan ei oikein osaa sanoa miten. Ei tiedetä, ovatko kauan sitten eläneet suvun jäsenet ajatellet toisin, kuin heidän julkinen kantansa oli ja näin ollen suku olisi pysynyt puhdasverisenä. Muutenkin suku arvostaa jokaista henkilöä enemmän tämän itsensä takia kuin sen, mistä suvusta tämä tulee ja mikä on hänen perimänsä.

1700-luku

1750-luvulla Abbotien suku oli huipussaan, vaikkei kuulunutkaan edes viiteen arvostetuimpaan sukuun Seurapiireissä. Tätä ennen suku oli ollut jo pitkään mukana Seurapiireissä. Suvun silloinen päämies Gerrard Abbot toimi Taikaministerin henkilökohtaisena neuvonantajana ja oli näin ollen hyvin arvostettu. Kuitenkin jo Gerrardin poika Jeremiah tuotti isälleen pettymyksen, kun ei päässyt erityisen merkittävään virkaan ministeriössä omilla ansioillaan.

Jo noilta ajoilta tiedetään Abbotien suvun lasten käyneen Tylypahkaa, jossa heidät lähes poikkeuksetta lajiteltiin Puuskupuhien tupaan. Sukuun kuuluvien henkilöiden vallitsevina luonteenpiirteinä saatettiinkin yleisesti pitää ystävällisyyttä, ahkeruutta ja lojaaliutta. Vielä näinä päivinäkin Abbottien suvun lapset väistämättä lähetetään opiskelemaan Tylypahkaan, jossa lapset lajitellaan Puuskupuhiin, vaikka toki muutama korpinkynsi ja rohkelikkokin on sukuun tullut sen pitkän historian aikana. Yhtään luihuista tuossa suvussa ei kuitenkaan ole koskaan ollut. Tai ainakaan suvun historiaa monipuolisesti tutkiessamme emme ole yhteenkään Luihuiseen kuuluvaan Abbotiin törmänneet.

1800-luku

1800-luvun alussa suvun suosio jälleen laski, vaikkakin se pysyi tukevasti Seurapiireissä sekä oli suhteellisen puhdasverinen. Abbotien suvulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta erityisen tärkeää pysyä täysin puhdasverisenä. 1800-luvulla ja sitä ennen tämä piirre oli toki vallitsevampi ajan hengen takia, mutta myöhemmin 1900-luvulla se ei enää ollut niin tärkeä.

1800-luvun lopulla muotiin astui tapa, jolla sukujen lapset nimettiin aakkosissa. Sen aikaiset Abbotit alkoivat pitää tätä tapaa suuressa arvossa ja näin ollen se periytyi jatkuvasti eteenpäin, vaikka lapset tätä useista löytyneistä päiväkirjamerkinnöistä päätellen tietyssä iässä vastustivatkin. Muut suvut luopuivat tästä tavasta pian 1800-luvun vaihduttua 1900-luvuksi. Tämä tapa on säilynyt edelleen tähän päivään asti, eikä tälle perinteelle ole loppua häämöttämässä. Vuosisadan kuluessa tästä ovat muut suvut osoittaneet halveksuntaansa, mutta suku ei ole tästä pahemmin hätkähtänyt.

1900-luku

Ennen nykyistä suvun päämiestä tätä arvonimeä kantoi Bradley Abbot. Mies toimi Taikaministeriössä kansainvälisellä osastolla. Bradleyta moitittiin monista tämän ratkaisuista ja hänen ja hänen vaimonsa Henriette Abbotin (os. Saffron) ensimmäisen lapsen synnyttyä hetken jo luultiin, että mies luopuisi suvun vanhasta nimiperinteestä vaimonsa pyynnöstä. Kuitenkin poika sai nimekseen Bartholomeus Bradleyn isän mukaan. Henriette murtui miehensä päätösvallan alla, mutta suutuksissaan karkasi Saksaan oman sukunsa hoiviin. Bradley joutui suostuttelemaan pitkään vaimoaan, ennen kuin tämä suostui palaamaan kotiin. Tämän takia Abbottien suku menetti vielä hieman lisää arvostustaan varsinkin Mustien, Malfoyiden ja Lestrangien keskuudessa.

Bradley ja Henriette saivat vielä kaksi lasta. Bartholomeuksen jälkeen syntyi Cedric, joka koko traagisen kätkytkuoleman jo kuukauden iässä. Vuotta myöhemmin syntyi Devona tytär. Vuosien kuluessa Bartholomeuksesta kasvoi nuori mies ja Devonasta kaunis nuori nainen. Devona löysi aviomiehen opiskellessaan Saksassa ja muutti sinne ollessaan 25 ikäinen.

Bartholomeus vuorostaan opiskeli kasvitieteitä ja pääsi töihin Taikaministeriön kasvitieteelliseen puutarhaan. 10 vuodessa hän yleni ylipuutarhuriksi. 27-vuotiaana Bartholomeus ja neljä vuotta nuorempi Cecil (os. Leighanna) vihittiin. Kaden vuoden kuluttua tästä syntyi heidän ensimmäinen lapsensa, Derekin. Näin suvun omaisuudelle oli varmistettu periä.

Derekiä neljä vuotta myöhemmin syntyi tytär, joka vanhan perinteen mukaan sai nimekseen Eloise. Kaksi vuotta myöhemmin perhe sai toisen pojan, Fredrickin. Vuoden kuluttua syntyi Giselle. Kolmen vuoden kuluttua syntyi perheen kuopus Hannah.

Abbotien suvun perinteet jatkuvat yhä tänäkin päivänä. Kaikki lapset ovat Tylypahkassa tulleet lajitelluiksi Puuskupuheihin ja päässeet vasta uudelleen avattuun Seurapiiriin, johon Abbotit pääsivät puhdasverisenä, joskaan ei enää niin arvostettuna, sukuna. Hannahia lukuun ottamatta muut lapset ovat olleet jo seurapiireissä, mutta tänä vuonna sinne astuu nuorimmainen Hannahkin.