Maailmankuva

Eletään vuotta 1889 Isossa-Britanniassa velhojen ja noitien maailmassa. Jästit elävät omaa elämäänsä ja taikamaailma omaansa. Jästien olemassaoloa suvaitaan, mutta heidän kanssaan ei olla tekemisissä eikä heidän katsota olevan niin tärkeitä kuin velhojen ja noitien, joten esimerkiksi jästin tappaminen ei hätkäytä taikamaailmaa sen enempää kuin joku tappaisi koiransa.

Pitkä ja kuuma kesä on juuri lopuillaan ja tanssiasikauden alkamista odotellaan malttamattomina. Ihmiset ovat siirtyneet maaseutukartanoistaan ahtaisiin kaupunkikoteihinsa, joiden tilanpuutetta muistetaan aina valittaa. Kaikki muistavat aina mainita, että jollei vuoden 1667 lainsäädäntöä olisi, heidän kaupunkikotinsa olisi ainakin korttelin mittainen ja kolmikerroksinen.

Ennen Lontoon suurpaloa vuonna 1666 velhot ja noidat olivat lomittuneet asumaan jästien sekaan ja samalla kadulla saattoi olla sekä velho- että jästikauppoja. Samoin kaupunkiasuntojen naapureina saattoi asustella korkea lordi tai kreivi, jolla ei ollut huhuja kummempaa tietoa taikuudesta, jonka useimmat jästit sivuuttivat turhana puheena. Kaikki tuo kuitenkin tarkoitti sitä, että tuolloin velhojen ja noitien omaisuutta oli huomattavasti vaikeampi suojella. Ja kun suurpalo alkoi, kielsivät velhokärjät omien asuntojen pelastaminen tuhoavalta tulelta sillä perusteella, että olisi liian epäilyttävää, jos pystyyn jäisi talo sinne toinen tuonne. Ymmärrettävää, että moinen kielto ei saanut paljoa kannatusta ja muutamat kieltäytyivät toimimasta käskyn mukaan.

Tuloksena kuitenkin oli, että Lontoo oli tuhoutunut myös taikamaailman osalta - paitsi yksi paikka. Jo ennen ajanlaskunalkua olivat jotkin tuntemattomat velhot perustaneet keskelle Lontoota alueen, jonne jästit eivät päässeet, elleivät olleet varmoja sen olemassa olosta. Kyse oli muutaman kadunvarren kokoisesta piilotetusta ja suojellusta alueesta. Yllättäen Viistokuja, Iskunkiertokuja ja Harhakuja muuttuivat suosituiksi rakennuskohteiksi ja alueelle ilmestyi enemmän taloja ja puoteja kuin sinne olisi sopinut. Velhokäräjät laittoivat paikan rakennuskieltoon 1667 ja käski pienentää jo olemassaolevia kartanoita. Käräjien mielestä pienille kujille ei sopinut pariakymmentä monen kymmenen huoneen kartanoa.

Mitään niin suurta ei sittemmin ollut Englannissa tapahtunut, mutta maailmalla sitäkin enemmän. Tällä hetkellä puhuttelevempia olivat Intian levottomuudet, jotka olivat jo melkein aiheuttaneet taikamaailman paljastumisen. Kaikkialta maailmasta lähetettiin miehiä sotaan varmistamaan, että heidän salaisuutensa olisi jästeiltä turvassa, mutta kaikki eivät suhtautuneet asiaan niin mutkattomasti. Velhokäräjät olivat toki antaneet suosituksen, että suvut lähettäisivät poikansa apuun, mutta harva halusi lähteä Intiaan sotimaan sellaisen uhan takia, joka ei Englannissa vaikuttanut lainkaan konkreettiselta. Toiset taas kokivat velvollisuudekseen lähteä matkaan ja tanssisisvatkin nyt kauden ensimmäisissä tanssiaisissa viimeiset tanssinsa ennen vuoden mittaista matkaa maailman toiseen kolkkaan.

Kotiin jäävät hiljensivät omaatuntoaan järjestelemällä tapahtumia kärsineiden hyväksi, ja vaikka noista noista tilaisuuksista rahaa kertyikin, olivat ne lähinnä hauskanpitoa pienen ryhmän sisällä. Nyt Naimattomien klubi oli kylläkin puuhaamassa suurempia päivällisiä joiden tuoton oli tarkoitus olla yhtä suuri kuin menneiden tapahtumien yhteensä.

Tätä touhua vanhemmat ihmiset katsellessaan muistelivat parinkymmenenvuoden takaista sotaa Etelä-Afrikassa, jolloin sotiva joukko oli ollut puolta pienenmpi eikä sotaan lähtemisestä edes neuvoteltu. Metsästysseuran miehet eivät ehkä muistaneet tapahtumia aivan oikein, mutta usea heistä saattoi sanoa olleensa todellinen sankari, kun nyt ne joiden piti lähteä sotimaan tanssittivat mieluummin neitokaisia juhlissa.

Jästien maailmasta kantautui huhuja suuren tornin rakentamisesta Pariisiin ja outojen koneiden keksimisestä sellaisen asian kuin 'teollista tuotantoa' varten - mitä ikinä se olikaan. Lisäksi velhot ja noidat olivat kokeneet sen ahdistavan tosiasian, että jästit siirtyivät maaseudulta Lontooseen lopullisesti, pienentäen heidän elinaluettaan. Kesän alussa Velhokäräjät päättivät sulkea useiden seurapiiriläisten suosiman Philomela-aukion, kun jästit olivat rakennuttaneet asumuksiaan niin lähelle, että turvatoimien katsottin olevan riittämättömät. Philomela-aukion katoamista ei kuitenkaan pidetty yksinomaan huonona, sillä varsinkin naiset olivat sitä mieltä, että heidän miespuoliset sukulaisensa olivat viihtyneen aivan liikaa siellä sijainneessa Rudolfin kabinetissa, jossa tarjottiin palveluja yksinomaan ylhäisön herroille. Lisäksi aukio oli ollut paikka, jossa salakuljetettu tavara vaihtoi omistajaansa.

Jos ei muualta, niin ainakin hevoskotkapoolon parista kuului hyviä uutisia. Bonsit olivat hankkineet keväällä talleihinsa useita kiiltävähöyhenisiä hevoskotkia ihan Intiasta saakka, josta tiedettiin parhaimpien sukulinjojen tulevan (vain hieman heidän hankintansa jälkeen kaikki tuonnit ja viennit Intiasta kiellettiin levottomuuksien tähden). Kesän otteluissa oltiin nähnyt ennenäkemätöntä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaikki tunsivat edelleen verenmaun suussaan, kun muistelivat viimeisintä ottelua, jossa Bonsien tallin suojatit olivat ottaneet mittaa Malfoyden tallin kasvateista. Siipien havinan, höyhenten leijailun ja verenhimoisten kirkaisujen sävyttämän ottelun jälkeen Bonesin yönmustat kiitäjät olivat saavuttaneet voiton. Huhuja kuitenkin kuului, että ei aivan rehellisesti, vaan että Malfoyden paras kiitäjä olisi ollut huumattu.

Mitään täysin uutta ja ihmeellistä ei maailmassa vaikuttanut kuitenkaan olevan, sillä kaikkihan oli tässä elämässä nähty joskus. Mutta mistä sitä koskaan tiesi, mitä huominen toisi tullessaan.