Mariett Potterin ilta:

Mariett Potter, tuo keveä päiväperho ja seurapiirien juhlijoista innokkain, kantoi mielessään synkkää salaisuutta. Uusi huvikausi oli alkamassa, mutta se ei tuonut tyttöpoloiselle samaa iloa kuin aiemmin. Hänen ruumiinsa, joka oli aiemmin taipunut niin keveästi valssin pyörteisiin ja iloisiin leikkeihin, oli nyt pettänyt hänet. Eräs liian pitkälle mennyt seikkailu isosiskon aviomiehen kanssa oli johtanut siihen, että Mariettin sisällä kasvoi nyt uusi elämä, elämä, joka ei olisi missään nimessä saanut saada koskaan alkuaan. Nyt kun elämä oli näyttänyt tytölle julmat puolensa, ei millään tuntunut olevan enää mitään väliä. Salaisuus ei olisi enää kauan salaisuus – vanhemmat sisaruksetkin olivat jo alkaneet aavistella että jokin oli vialla.

Justine -sisaren ystävättären aviomies, salaperäinen taiteilijasielu Winston Donagh oli julkaissut juuri uuden teoksen. "Helmeilevä häveliäisyys" oli harvinaisen rohkea eroottinen kertomus, ja sen nimi oli kaikkien huulilla, mutta harva myönsi lukeneensa sen. Mariett oli yksi näistä. Johtuipa se sitten pelkästä naiiviudesta tai ei-toivotun raskauden aikaansaamasta inhotuksesta typeriä kaksinaismoralistisia sovinnaisuussääntöjä kohtaan, Mariett oli myös halukas keskustelemaan lukukokemuksestaan muiden kanssa. Sisarukset tyytyivät ainoastaan paheksumaan keskenään ja nuori rouva Lestrange osoitti jopa mielenkiintoa teosta kohtaan, mutta oli paha virhe kehua teosta seurapiirin ylimystölle. Mariett Potter sai sellaisen maineen, joka ei ollut kovin suotuisa nuorelle naimattomalle naiselle.

Juhlissa Mariett tapasi pitkästä aikaa isosiskonsa Justinen, joka oli naitu Snapen arvokkaaseen sukuun. Justine oli huolissaan aviomiehensä kummallisesta käytöksestä, mutta Mariett ei voinut paljastaa hänelle, mikä oli vikana. Hän kyllä vihjaili Justinelle herra Snapen salatuista seikkailuista, mutta ei vain kerta kaikkiaan voinut kertoa sisaruksilleen raskaudestaan. Onneksi oli luotettava ja vapaamielinen Eartha Trelawney, joka lupasi auttaa Mariettia hoitamaan kiusallisen pikkuseikan pois päiväjärjestyksestä.

Kun Mariett toivotti kauden uudet debytantit tervetulleiksi seurapiiriin, hän muisti joka kerralla vihjata, kuinka ylimystön maailma on täynnä likaisia pikku salaisuuksia, vaiettuja seikkailuja ja iljettäviä kaksinaismoralistisia mahtimiehiä. Seurapiirin vallanpitäjät eivät olleen lainkaan ilahtuneita Mariettin kirjamausta ja muista pikku tempuista – he vaativat häntä kerta toisensa jälkeen puheilleen. Nuorta Tifine Malfoyta kiellettiin liikkumasta Mariettin kanssa, mikä raivostutti Mariettia entisestään. Onneksi sentään seurapiirin nuoret pojat eivät osoittaneet samaa iljettävää yltiömoraalisuutta kuin vanhemmat. Mariett sai Fabius Clearwaterin salakuljettamaan itselleen lasillisen brandya, joka aiheutti nuorelle neidolle hetkellisen kikatuskohtauksen. Nuori herra Clearwater luopui kuitenkin salakuljetuksesta, kun näki, miten nopeasti alkoholi vaikutti siihen tottumattomaan.

Alkavat sotatoimenpiteet Intiassa aiheuttivat huolta myös Potterin suvussa. Perheen pää oli Mariettin isoveli Joseph, joka oli nyt lähdössä Intiaan. Josephin lähtö tarkoitti käytännössä sitä, että Mariettista tulisi suvun ylin vastuuhenkilö, mikä ei ollut ollenkaan tytön mieleen. Hän halusi olla vapaa ja huoleton, ei ottaa vastuuta alaikäisestä pikkusiskostaan Maista ja siinä samalla koko suvun maineesta.

Joseph-veli kertoi Mariettille, että hänelläkin oli ollut hankaluuksia seurapiirin päämiesten kanssa, koska hän ei ollut kannattanut näiden suosimaa kirjasensuuria. Äijäklubi oli käyttänyt kuulemma Mariettiakin ja hänen vapaamielistä kirjamakuaan tekosyynä. Lopulta erinäisten sattumuksien kautta herra Queenwood oli päättänyt ottaa Mariettin ja Main vuodeksi omiksi kasvatuslapsikseen, jotta Potterien suku ei vallan turmeltuisi. Sillä aikaa Joseph itse sotisi Intiassa. Myös Arnold Weasley olisi ollut halukas sijoittamaan tytöt perheeseensä, mutta hänen tahtoaan ei kuunneltu.

Tämä päätös järkytti syvästi Potterin perheen lapsia. Näytti uhkaavasti siltä, että Mariett ja Mai pelastuisivat herra Queenwoodin hellältä huomalta ainoastaan menemällä naimisiin. Se aiheuttaisi Mariettille lisää pohdittavaa – kuka mies naisi tytön, joka odotti aviotonta lasta? Kuka seurapiirin nuorista herroista edes olisi muuten sovelias aviomies? Joseph sanoi, että valinta olisi yksin Mariettin, mutta Mariett olisi tahtonut palata entiseen, valinnoista ja vastuusta vapaaseen elämäänsä. Väittely kävi kiihkeänä ja syytteet moraalittomuudesta ja huijauksista lentelivät puolin ja toisin. Mariett oli juuri pohtimassa ratkaisuaan, kun kuului ”Peli seis!”

Jos olisimme vielä jatkaneet, olisi Mariett todennäköisesti yrittänyt hädissään värvätä jotain seurapiirin nuorista miehistä puolisokseen, koska herra Queenwood ei vaikuttanut maailman miellyttävimmältä huoltajalta. Olihan liikkunut myös huhuja, joiden mukaan Queenwood olisi halunnut kasvattityttäriä siksi, että olisi voinut käydä heidän huoneissaan ”pienillä vierailuilla”. Näistä tosin kuulin vasta pelin jälkeen. Mariett olisi todennäköisesti myös yrittänyt udella, minkä verran herra Snape tiesi kiellettyjen leikkien liian konkreettisesta tuloksesta – nyt sekin jäi arvoitukseksi, koska siihen vaiheeseen ei nyt ehditty.

Summa summarun: Varsin mielenkiintoinen ja tunnelmallinen peli joka sai loppuvaiheessa aikaan jopa erinäisiä jännitysadrenaliinikuohuja. Tämä oli elämäni ensimmäinen larppi, mutta en yhtään epäile, ettenkö tämän jälkeen jatkaisi harrastusta. Loppu vain tuli juonikuvioiden kannalta turhan aikaisin, ja loppuväittelystämme tuli niin kiivas, että omenapiirakat olivat jo ehtineet hävitä parempiin suihin :)

- Maarit H.